Armo kantaa 1/2024

Mikä olisi juuri nyt hengellisesti tärkeää?

Esitin tuon kaltaisen kysymyksen useammalle ystävälle. Miten he näkevät ajan? Mikä olisi hengellisesti arvokasta? Mihin tulisi nyt keskittyä?

Evankeliumin totuuden sanasta

Lainaus on KR38 käännöksestä poimien ja lyhentäen: …me kiitämme häntä sen toivon tähden, joka teille on talletettuna taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin totuuden sanassa, joka on tullut teidän tykönne, …  se kantaa hedelmää ja kasvaa, … siitä päivästä alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa, … (Kol. 1:5-6)  

Evankeliumin totuuden sana lahjoittaa toivon, joka on talletettuna taivaissa. Evankeliumin totuuden sana kantaa hedelmää ja kasvaa. Tämä kaikki jää saavuttamatta, jos evankeliumia ei julisteta tai kuulla. Sana ”totuus” viittaa myös siihen, että kaikki puhe evankeliumista tai armosta ei tapahdu totuudessa. Silloin hedelmäkään ei ole aito, eikä toivolla ole perustaa.

Kaikkein tärkeintä olisi varmaan, että evankeliumi olisi oikea eli se olisi julistusta Jeesuksen ristin sovituskuolemasta ja ylösnousemuksesta. Synnin rangaistus on poistettu ja kuolema on voitettu. Kristuksessa on kaikki hengelliset aarteet. Meille on lahjoitettu Jumalan sana ja Pyhä Henki. Olemme päässeet lapsen asemaan. Tämä on uskomaton lahja. Ilosanoma on tarkoitettu kerrottavaksi eteenpäin. Taivaaseen talletettu toivo on suuri lohtu ja kannustin. Silti se on vielä kuin salaisuus. 

Näitä Jeesuksen sanoja olen miettinyt paljon. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.(Matt. 24:12) Jumala on rakkaus ja totuus. Jumalan antama laki ilmaisee meille oikean rakkauden Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Missä laki hylätään, siellä ei tunneta syntiä, parannusta eikä kaivata anteeksiantoa Kristuksen sovitustyössä. Synti, vanhurskaus ja tuomio ovat tällöin kovin outoja sanoja. Ihmisen ikuinen kohtalo ei enää kiinnosta. Vain tästä hetkellisestä, ajallisesta elämästä pyritään kantamaan huolta siten kuin Jumalan sanasta luopunut ihminen itse hyväksi katsoo. Ehkä ”laittomuus” voisi tarkoittaa jotain tämänkin kaltaista? Myös Jumalan rakkaus on tällöin hylätty, tämä Rakkaus, joka uhrasi ainoan Poikansa.

Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.” (Joh. Ilm. 2:4) En usko, että tässä on kyse ainoastaan rakkauden tunteiden heikkenemisestä, vaan kenties itse perustan hylkäämisestä. Jeesus on sanonut myös, ettei hän ”heitä ulos” ketään, joka tulee hänen tykönsä (Joh.6:37). Saamme vuodattaa kaikki hätämme ja murheemme Jeesuksen harteille. Jos meillä on tämä tarve, emme ole hylänneet ensimmäistä rakkautta. Rakastava Jumala kutsuu meitä lähelleen, ei työnnä pois. Kristillisiä seurakuntia ja järjestöjä kutsutaan tänäkin aikana oikealle, usein sille alkuperäiselle perustalle, jos ne ovat siitä poikenneet.

Me Jumalan omat olemme erilaisina ihmisinä osasina Kristuksen ruumiissa.  Olemme arvokkaat omalla paikallamme, ja nimenomaan siinä. Keskinäinen rakkaus ja kiitollisuus lisääntyisi, kun kukaan ei jäisi ulkopuolelle. Ei anneta rakkauden kylmetä. Jokainen Jeesukseen uskova on myös lähetetty.  Minkä Jeesus sanoi yhdelletoista opetuslapselleen ennen taivaaseen nousuaan, sen hän sanoi koko kristilliselle seurakunnalle: ”Ja minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”(Matt.28:20)

Saamme nostaa päämme ja nähdä mitä meille on lahjoitettu Jeesuksessa Kristuksessa. Tarvitsen kristittyjen keskinäistä rakkautta, rohkaisua, rukousta ja yhteyttä enemmän kuin koskaan. Kaipaan kovasti kauneutta ja muita iloa tuovia asioita. Jumalakin tahtoo, että voimme hyvin ja säilytämme ilon ja kiitollisuuden sekä iankaikkisen elämän toivon. Tässä kaikessa tarvitsemme toisiamme keskellä arkeamme. ”Rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne.” (Jes.30:15)

Olemme voittajan puolella.

Ceta


Rauha rauhattomuuden keskellä , Keijo

Jumala on oikeassa ja ihminen väärässä , antti.a.

Valvokaa ja rukoilkaa, rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne , Ceta

Raamattu – ihmeellinen kirja! , Pirkko

Tässä ajassa ja tällä hetkellä tärkeää minulle , Pari jaekuvaa ajatuksin, Lea

Lujan kallion päällä ,  Runo ja kuva, Ceta

Armosta pelastettu  , Runo, liisa


Katso ylöspäin!  , Herää valvomaan -lehdestä 1/1934, Urho Muroma


Seuraava numero ilmestyy maaliskuussa 2024. Ajattelin ensin seuraavaksi aiheeksi pääsiäiseen liittyvää, mutta nyt se on kiteytynyt teemaksi ”Erämaa Raamatussa ja kristityn elämässä” tai ”Erämaa johdattamassa ristin juurelle.” Jotain tuon kaltaista. Pyytelen aineistoa 7.3. mennessä. Erämaateema saattaa sopia hyvin, kun valmistaudumme pääsiäiseen.

Armo kantaa 6/2023

Aiheena on Jumalan johdatus.
Laitan alkuun kaksi sivua tekemästäni runokirjasta. Ne ovat päällekkäin, eivät rinnakkain kuten kirjassa. Näin teen, jotta teksti näkyisi paremmin. Olen pahoillani, mutta leikekuvissa teksti hiukan hämärtyy. Nämä runoni eivät liity mihinkään johdatuksesta suoraan kertovaan raamatunjakeeseen.

Omassa mielessäni Jumalan johdatus on läsnä kaiken aikaa, vaikka emme sitä huomaisi. Se on hetkessä elämistä sekä sitä, että koko elämämme on Jumalan käsissä. Elämme Jumalan katseiden alla, ja kaikki ympärillämme on hänen hallinnassaan. Näen Jumalan johdatuksena sen, että olen syntynyt perheeseen kolmantena lapsena. Jumala on johdattanut niin, että olen elänyt kaikki elämäni kesät Suomenlahden mökkisaaressa. Jumala on johdattanut geeniperimäni, vaikka biologisesti ajatellen se on tullut vanhemmiltani.

Edellä olevan runon kuvituksena on avara näkymä ja opasteena viitta, joka muistuttaa ristiä. Kristuksen sovituskuolema ja ylösnousemus on lahjoittanut meille yhteyden Isään. Jumalan Pyhä Henki ja Raamatun sana ovat oppaamme matkalla.

Saamme rukoilla johdatusta erilaisiin tarpeisiimme. Itsekin olen saanut rukousvastauksia, selkeää johdatusta eri tilanteissa. Toisaalta koko elämä on matkaa, sen jokainen hetki ja vaihe. Uskon, että joskus oma tahtoni ja oma epätoivoinen yritykseni on saattanut estää minua näkemästä Jumalan johdatusta.

Kristuksen ristin tie oli niin järkyttävä, että opetuslapset tavallaan kielsivät sen. Jeesus kertoi selvin sanoin tulevasta kuolemastaan. ”Ei näin saa tapahtua sinulle” -tämä oli kuitenkin opetuslasten ajatus. Ei Jumalan tahto voi mitenkään näyttäytyä tuollaisena – ja kuitenkin Jeesuksen sovituskuolema ristillä oli Jumalan tahto.

”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa”. Emmekö tällöin ole Jumalan johdatuksessa ja hoivassa kaikissa elämämme tilanteissa ja kipeimmissäkin surun tai yksinäisyyden hetkissä. Hän johdattaa läpi pimeydenkin. Ihmisen silmin emme näe useinkaan Jumalan johdatusta, tarkoitusta tai meille antamaa suojaa.

Psalmissa 139 vakuutetaan, että Jumalan käsi taluttaa meitä mihin sitten menemmekään. Jumalan kasvot näkevät meidät kaikkialla, ja Henki on läsnä opastamassa ja lohduttamassa. Jumalan johdatus on aina enemmän kuin voimme ymmärtää.

Psalmi 139 luettuna, kuvissa taivas ja meren ääret YouTube, Ceta

Hän johdattaa , runo, liisa

Riisuminen vanhasta, jotta voi nousta uutta? , Ceta

Ajatuksia johdatuksesta, Keijo

Minä neuvon, osoitan tien – Lutherin selitystä

Hyvän paimenen johdatuksessa, Lea

Psalmi 23 ääneen luettuna


Seuraavaan numeroon voisi ehkä jokainen laittaa sitä mikä on sydämellä, minkä kokee juuri nyt tärkeäksi. Toki materiaali saisi olla nimenomaan kristillisestä näkökulmasta. Lehden julkaisu menee ensi vuoden puolelle. Pyydän aineistoa 5.1.2024 mennessä. Ceta

Armo kantaa 5/2023

Mihin toivoni perustuu? Mitä toivon?

Pohdin aamuyöllä asioita. Valvoin huolestuneena. Eläkeläisten yhdistyksessä toimimisen piti olla harrastusta. Se osoittautuikin työksi, joka vie voimia ja herättää yöllä. Yhdistyksen hallitus päätti osallistumisesta Lohjan juhlavuoteen valokuvanäyttelyllä, ja minulle lankesi valtava työmäärä.

Ei minusta ole nyt hiljentyjäksi, ei rukoilijaksi. En myöskään pysty keskittymään Raamatun opiskeluun, kuten olin suunnitellut. Ne hetket, kun en konkreettisesti valmistele näyttelyä tai tee mainoksia, kuluu suunnittelussa ja miettimisessä.

Toivo, tämä sana nousi jostain mieleeni. Toivon perustan täytyy olla kaiken minun inhimillisen jaksamiseni ja osaamiseni ulkopuolella. Se ei olisi toivoa, jos se olisi minusta riippuvaista tai jos sen voisin tukahduttaa vahingossa esimerkiksi syventymällä näyttelyn tekoon liian kokonaisvaltaisesti. Ymmärrän jälleen hiukan paremmin, että kaikki mitä olen saanut, on ollut lahjaa. Tarkoitan esim. hyviä rukoushetkiä ja sitä miten Raamattu joskus avautuu ja ravitsee ihmeellisesti. Kaikki mihin panen toivoni, on myös lahjaa.

Jos se, mihin panen toivoni riippuisi minusta itsestäni, se ei olisi minkäänlaista toivoa. Juuri nyt en voisi kuunnella positiivista psykologiaa tai ilmaan heitettyjä inhimillisiä rohkaisun sanoja. Tarvitsen muuta. En tarvitse mitään, mikä on lähtöisin ihmisestä. Voiko Jumala auttaa?

– Miten helposti löysinkään seuraavat jakeet! Ehkä sain apua ylhäältä? Kenties Pyhä Henki muistutti?

Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa, (Psalmi 146:5)

Panen toivoni Herraan, Jumalaan ja Jumala on minun apuni.  On kuitenkin vielä ihmeellisempää se, että minut on synnytetty uudesti elävään toivoon. Toinen on tehnyt jotain puolestani. Tästä löytyy Pietarin kirjeestä jae: Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,… (1 Piet. 1:3)

On jälleen uusi aamu. Nukuin jo paremmin. Jokin suuri hätä oli poistunut. Huomasin hyllyn päällä oman hengellisen katselukirjani. Ajattelin, että se voisi olla hyvä alku päivääni. Tämä alapuolella näkyvä kuva jakeineen oli valmiiksi esillä. Siinä ei ole sanaa toivo, mutta sisältö kertoo vahvasti mitä on iankaikkinen toivo, johon meidät on uudestisynnytetty. Meidät tunnetaan täydellisesti ja meidät viedään perille sinne, mikä on valmistettu Kristuksen omille.
Joskus tämä nykyinen on mennyt, se on entistä, ja parempaa on tilalla. Jumalan lupaukset ja toivo eivät katoa, vaikka mieli keskittyy kokonaisvaltaisesti käsillä olevaan tehtävään ja valtaa ihmisen täysin.

Jumala on antanut minulle taitoja ja voimia valokuvanäyttelyn kokoamiseen. Tehtävä tuli ihmisiltä, mutta sen antoi kyllä Jumala kaikesta huolimatta. Minun tapani työskennellä vie minut kokonaan, ja tämäkin ominaisuuteni on Jumalan käsissä.

Moni on jakanut minulle muistojaan kuvien ohessa. ”Jumala on ollut hyvä. Hän on pitänyt huolen”, tämän olen kuullut useammalta. Juuri vaikeissa hetkissä Jumalan apu on nähty suurena ja pelastavana.

Vielä on aika muistella, ja vielä on aika kertoa kuvin elämästään esimerkiksi nuorille ihmisille, joiden elämä on kovin erilaista kuin meidän nykyisten ikäihmisten on ollut. Voisimmeko olla välittämässä tässä ajassa sitä taivaallista toivoa, joka ei kysy meidän mahdollisuuksiamme eikä voimiamme?

Kristuksen seuraamisesta tehdään välillä kuin vaatimusta. Ja eikö näin ollut käydä myös omalla kohdallani? En luottanut, että Jumala voi pitää minusta huolen hengellisesti, koska hiljentymiseni tai Raamatun lukemiseni ei onnistunut näyttelyyn keskittyessäni. Hän piti huolen minusta, ja näyttely valmistui ajallaan. Ja tästä olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen.

Kristus on kuollut ja ylösnoussut, jotta meillä olisi elämä hänen yhteydessään. Elämällämme on suuri merkitys. Kukaan ole täällä sattumalta, eikä elämä pääty tähän maalliseen matkaan. Jumala rakastaa sinua ja minua iankaikkisella rakkaudella. Toivo lepää tällä pohjalla ja näkee perille kirkkauteen. Toivo ei horju minun tuntemusteni tai voimieni mukaan. Ceta

Rohkaisua sanasta, Keijo

Toivon sanoja – YouTube, Lea

Toivo on enemmän kuin näkemistä , Ceta

Toivossa odotan , liisa

Jälleennäkemisen toivo ja runo Kyynelkin on timantti, Ceta

Keskeneräisen matkamiehen kristillisyyttä, Vanhaa kirjaa käsittelevästä artikkelistani, Ceta


Seuraava numero käsittelee johdatusta. Aineiston olisi hyvä olla minulla 15.11.2023 mennessä. Ceta

Armo kantaa 4/2023

Meitä kutsutaan lähelle

Kovin moninaiset asiat tahtovat täyttää mieleni. Usein unohtuu se, mikä olisi tärkeintä. Tähän kaikuu jostakin Jumalan kutsu. Hän tuntuu etsivän lähelleen, ikäänkuin hän kaipaisi meitä omiaan. On vaaroja, joita emme näe. Emme ymmärrä mikä olisi meille parasta. Ikävöimme lepoa, ja olemme kuin eksyksissä siitä. Kaipaamme Paimenen ääntä ja emme osaa sitä kuulostella muiden äänten seasta. Ehkä sinäkin koet jotain samankaltaista?

Miten käy, kun aistit, muisti tai keskittymiskyky heikkenee itsellä tai läheisellä? Entä, jos ei jaksa lähteä muiden kristittyjen pariin? Entä, jos ei voi lähteä mihinkään kodistaan tai hoivakodista? Osaammeko olla Herran lähellä siten, että meillä olisi mitä jakaa, esimerkiksi tukea ja rohkaisua? Miten voimme itse hengellisesti?

Kun ihminen tuntee itsensä huonoksi tai olonsa yksinäiseksi, hän kaipaisi usein  yksinkertaisia sanoja vakuuttamaan, että pelastus on Kristuksen työn varassa. Ristin työ riittää. Syntimme on annettu anteeksi. Ehkä suurin vaara on juuri siinä, että vähitellen kristittykin saattaa etsiä turvaa muualta. Ehkä lähdemme mukaan eräällä tavalla kilpailemaan arvottomissa asioissa muiden kanssa. Maailmassa on niin paljon sellaista missä pitäisi pysyä perässä, olla ajan tasalla. Vai pitäisikö sittenkään? Voiko voimavaroja jotenkin keskittää?

Osaisinpa itse viipyä Jumalan lähellä! Vain Jumalan omilla on edes tämä sisäinen kaipaus olla erityisellä tavalla Jumalan läheisyydessä ja sanan äärellä. Psalmin kirjoittajan kuvaus on kaunis.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. (Psalmi 73:28) 

Itse havahdun välillä kuin kaipaukseen, kyselyyn, kutsuun. Tämä johtaa useimmiten jonkinlaiseen muutokseen. Alan lukea, kirjoittaa, valokuvata, lähteä liikkeelle. Usein hiljennyn aamuvarhaisella vuoteessani. Koen, että minua vedetään Jumalan läheisyyteen. Jumala haluaa Henkensä kautta huolehtia ja auttaa siinä mikä on itselleni vaikeaa. Tulee tunne, että hiljaiset hetket Jumalan läheisyydessä ovat sittenkin kaikkein arvokkainta ajan käyttöä.

Yllä olevan kuvan otin puhelimellani eräässä kukkapuistossa. Oli tavattoman tuulinen päivä. Painoin kevyesti kukkivaa oksaa vieressä olevaa suurta kiveä vasten. Vasta kotona näin, että kiveen oli piirtynyt ristikuvio. Tämä kuva alkoi puhutella minua Jeesuksen yhteydessä elämisestä.

Kuvassa ei ole viinipuun oksa, ei ole hedelmää -ei. Kasvi on toinen, ja vaihe on toinen. Silti minun sydämelleni avautuivat tuon kuvan kautta Jeesuksen sanat syvällisellä tavalla. Miettien ja rukoillen olen asiaa kysellyt. Kunpa voisin olla painautuneena Kristus -kalliota vasten, pysyä Jeesuksen yhteydessä.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. (Joh. 15:4)

Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani. (Psalmi 73:3)  Jumala voi olla ihmiselle kuin kallio tai linna, jonne aina saa mennä. Tämäkin on minulle rakas kuvaus yhteydestä, pelastuksesta ja turvasta.

Jumala kutsuu lähelleen. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16) Jumala on täynnä rakkautta ja uskollisuutta, ihmeellistä puhdasta kauneutta ja totuutta tulvillaan. Kristuksen ristin työssä meidät on sovitettu, syntimme on pyyhitty pois. Olemme päässeet lähelle. Ilman tätä uskoa ja perustaa tuskin voisimme odottaa Kristuksen toista tulemusta tai iankaikkista elämää, todellista pysyvää yhteyttä Kristuksen kanssa ja tulevan maailmanajan ihmeellisyyttä. Odotamme syvimmän kaipauksemme täyttymistä Jumalan yhteydessä.
Ceta

Riennä avukseni, Herra  Jaekortti ajatuksin, Ceta

Sinä, Herrani  Runo, liisa

Lähellä Jumalaa  Kuva ja runo, Lea

Tulkaa minun tyköni kaikki  Kuvausta Karjalohjan kirkon alttaritaulun ääreltä, Ceta

Hän, joka paimentaa liljojen keskellä   Jaekortti ja lyhyt kirjoitus aiheesta, Ceta

Kivisydämestä lihasydän  Kuva ja ajatuksia, Pirkko

Urho Muroman Iltavartio s.28


Nettilehtisen loppuun tulee lyhyt luettu pätkä joko Raamatusta tai hengellisestä kirjasta äänitervehdyksenä ainakin silloin, kun lehdessä ei ole YouTubea.  Herra on lähellä


Seuraava nettilehtinen ilmestyy syyskuun aikana tai voi siirtyä lokakuulle. Pyydän tähän ajateltua aineistoa 15.9. mennessä.

Armo kantaa 3/2023

Olemmeko arkoja jakamaan hyviä sanoja?

Hiljattain rohkaistuin suuresti siitä, kun ystävä kirjoitti minulle muutaman hyvän sanan ja yhden raamatunjakeen. Sain todellisen lahjan. Sain lohdutusta ja rohkaisua. Meillä on ehkä mielikuva siitä, että antamisella tarkoitetaan rahaa tai vähintään jotain tarpeellista hyödykettä. Nyt mietin lähinnä oikeaan aikaan jaettuja sanoja. Miten paljon voidaankaan tehdä hyvää sanoilla, jotka Jumala on nostanut sydämelle. Myös varoituksen sanat voivat olla hyviä ja tärkeitä sanoja. Silti tällä kertaa ajatukseni on lohdutuksessa.

Minulla on mielessäni myös toinen kohta Raamatusta, tämä: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. (2. Korinttolaiskirje 1: 3-4) 

On tarkoitettu, että kerromme siitä lohdutuksesta mitä saamme eläessämme Kristuksen yhteydessä. Emme ole yksin tällä kristityn maallisella taipaleella. Tarvitsemme toisiamme. Tahdomme kuulla toisiltamme siitä miten he ovat päässeet eteenpäin vaikeuksissaan ja ahdistuksissaan, miten Jumala on auttanut ja lohduttanut. Tahdomme kuulla anteeksiantamuksesta, kiitollisuudesta ja toivosta. On ilo ottaa vastaan ja antaa hengellisiä lahjoja. Meidät on lähetetty kertomaan ilosanomasta, pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Tätä anteeksiantamuksen ja sovituksen sanomaa saamme välittää monin tavoin ja usein niin vajavaisin sanoin.

Joskus yksin jäämisen kokemus on äärettömän syvä. Kuitenkin Jeesus on vierellä ja tuntee kätketyimmätkin surumme ja pelkomme. Tämä tunteminen ulottuu myös lapsuuteemme ja ohittaa oman rajoittuneen muistimme ja ymmärryksemme. Jumala on antanut meille Pyhän Hengen avuksemme ymmärtääksemme Kristuksen työtä, ja jotta voisimme puhua ja kirjoittaa tästä myös omin sanoin, oman elämämme tuntemuksin ja sävyin. Lähimmäisemme yksinäisyyttä voimme usein helpottaa pienellä ja vaatimattomalla tavalla jakaessamme lohdutusta Isän sydämeltä. Ceta

Jaekortti Jes. 43:1  Lea

Lohdun sanoja Raamatusta  YouTube, Lea

Jospa voisin  Runo, liisa

Toivossa iloiset  Kirjoitus ja kuva, liisa

Rauhan jätän YouTube  Ajatuksia videosta ja eheytymisestä sekä runo ”Hänen haavoissaan”, Ceta

Herra hoitaa, Wilhelmi Malmivaara


Pyytäisin aineistoa seuraavaa lehteä varten 23.7. mennessä. Lehti ilmestyy heinäkuun lopulla tai elokuun alussa. Aihe on todennäköisesti ”Meitä kutsutaan lähelle”. Ceta

Armo kantaa 2/2023

Löysihän lintunen
Kuka ei rakastaisi lintuja? Pieni lintu on jotenkin niin hellyyttävän suloinen. Iso kotka taas pysäyttää majesteettisella olemuksellaan. Raamatussa on ihania kohtia linnuista.

Tässä on yksi itselleni hyvin läheinen kohta Raamatusta. ”Sinun alttarisi” tulee tekstissä vastaan kuin yllättäen. Kuitenkin itse ymmärrän asian niin, että hiljentyessämme rukoukseen meillekin on lahjoitettu hyvä ja turvallinen paikka. Se on jotain mitä lintuselle on pesä. Tuo kohta on ollut minulle aina viittaus Jeesuksen uhrikuolemaan, sovitukseen, rauhaan Jumalan kanssa. On todellakin turvapaikka, pesä, alttari aina olemassa missä sitten kuljenkin.

Samoin rakastan sanaa ”löysihän”. Se on niin iloa ja positiivisuutta täynnä. Kun kadotamme jotain ja sitten löydämme sen, koemme iloa. Ikä vielä lisää esimerkiksi tavaroiden häviämistä, ja uudelleen löytämistä. Kuitenkin levon ja rauhan löytyminen on vielä jotain suurempaa. Näin ainakin minä koen. Tämän ajan ihminen arvostaisi lepoa ja rauhaa, jos vain ymmärtäisi mistä on kyse ja kuinka sen löytää. Tässä löytämisessä tarvitaan ehkä opastusta, rukousta ja rakkautta.

Minulla on ollut ikään kuin silmissäni seuraava jaekortti. Tämä on ehkä jollekin lohduksi? Se on myös minulle syvää rohkaisua. ”Sinun alttarisi” luki psalmissa jo aiemmin. Nyt vielä täydennetään kuvausta ilmaisuin ”voimansa sinussa” ja ”mielessänsä pyhät matkat”  Mitä suurenmoista voikaan tapahtua elämämme kyynellaaksoille, kun pysymme Herran yhteydessä muistaen matkamme päämäärää. Ahdistuksen ja heikkouden tunteet ovat usein kovin lähellä, vaikka meillä ei juuri tällä hetkellä olisi näkyviä ongelmia, surua tai sairautta. Meitä kutsutaan rukoukseen ja esirukoukseen monin eri tavoin. Jumala vetää meitä lähelleen. Ceta

Toivo   Kuva ja runo, liisa

Armonsa suojassa   Kuva ja runo, Lea

Armosta pelastetut (kuva ja jae)   Isä meidän -rukous  (kuva ja rukous), Ceta

Levähtäkää vähän, Fredrik Wislöff 2.  Muutaman minuutin YouTube, Ceta

Joh. 14 alku 40 sekunttia  Todella lyhyt YouTube, Ceta

Martti Lutherin rukouskirjasesta 1.   Eero Hyvärisen suomennoksen pohjalta (1908)

 


Seuraava numero ilmestyy kesäkuun loppupuolella jHs. Pyytäisin lehteen tarkoitettua aineistoa 16.6. mennessä.  Ceta

Armo kantaa 1/2023

Ensimmäinen lehti pääsiäisenä 2023

Avautumisesta 
Kevät on uuden avautumisen aikaa. Kun ensimmäiset kukat työntyvät esiin ruskeiden heinien keskeltä tai tummasta maasta, niin voimme käyttää jopa sanaa ”ihme”. Pysähdymme ihastelemaan kuin uutta asiaa, vaikka sama toistuu vuodesta toiseen.

Tässä nettilehtisessä luonnon osuus on näkyvästi esillä, mutta myös Raamatun sana ja opetus. Luulen, että nämä asiat kulkevat mukana selkeinä ja ymmärrettävinä lyhyinä kirjoituksina, runoina, kuvina ja pikku puheina. Raamatunpaikat ovat usein niitä hyvinkin tuttuja kohtia, mutta ehkä nekin voivat avautua kuin uusina meidän erilaisten ihmisten kautta. ”Avautua” sana on minusta kuvaava ja kaunis ilmaisu koskee se sitten kukkaa tai sanaa.

Meille avautuu vähitellen hyviä asioita Jumalan lapsina. Luin juuri Psalmeja. Raamattuni sivulla oli merkintä, että Psalmi 32:8 oli erityisellä tavalla puhutellut 12.7.81. ”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartijoitsee” (KR33). En luonnollisesti muista tilannetta, mutta tiedän tähän liittyneen jotain minulle tärkeää turvaa ja lohdutusta.

Sama Psalmi alkaa ”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!” Jeesuksen Kristuksen ristin työ lahjoittaa meille syntien anteeksiannon ja rauhan, Jumalan lapseuden. Armo kantaa, vaikka monet vaikeudet ovat yhä elämässämme.

Nyt on avautunut jotain uutta tämän nettilehtisen muodossa. Koin tämän sydämelleni lasketuksi asiaksi ja sen vuoksi tähän ryhdyin. Olen kysellyt mukaan tulijoita hyvin varovasti, kuin arastellen. Oma kokemukseni on ollut se, että Jumalan siunaus on ollut läsnä usein hyvin vaatimattomissa asioissa, kun vain on lähtenyt liikkeelle sen mukaan minkä ymmärtää Jumalan antamaksi asiaksi. Omalla kohdallani kyse on voinut olla esimerkiksi kirjeen tai kortin postittamisesta tai yhteydenotosta ystävään. Nyt on avautunut vaatimaton nettilehti Armo kantaa. Tämäkin voi olla jotain vastaavaa. Ehkä tämä onkin kuin ystäväkirje joillekin harvoille lukijoille. Juuri sinä olet suunnattoman arvokas ja rakas Jumalan silmissä. Ceta

Ilo särkymätön runo, liisa

Pieni raamattuhetki ilosta ja runo  kuva, kirjoitus ja runo, liisa

Saat olla heikko -kuva ja runo , Ceta

Levähtäkää vähän, Wislöff 1  YouTube, Ceta

Kahden minuutin hartaus , YouTube, Ceta

Elämä kuoli , lainaus Martta Kaukomaan kirjasta Aamusta iltaan


Seuraava numero ilmestyy 15.5.2023 jHs