Paimenuus, Hyvä Paimen ja Paimenen ääni, kuuleminen. Onko paimenuus kadoksissa? Hengelliset isät ja äidit. Mitä Raamattu kertoo aiheesta? Tässä on numeron 1/2025 teema. Pyydän aineistoa 15.2.2025 mennessä. Ceta
Taivastiellä Hyvän Paimenen ohjauksessa
Laitoin alkuun iltakuvan, jossa lämmin valo ja hangen sininen kylmyys ovat puhuttelevina vastakohtina. Juuri tähänkin ajan pimeyteen ja kylmyyteen Hyvä Paimen avaa meille valaistun tien. Sen tahdomme löytää.
Mitä kaikkea itselleni merkitsee ajatus Paimenesta? Mieleeni tulee ensimmäiseksi psalmi 23, mutta samassa myös osia psalmista 139. Tuossahan Daavid vakuuttaa, että Herra tuntee hänet täysin, eikä jätä havaitsematta mitään asiaa hänen elämästään, ei ulkoisia eikä sisäisiä. Daavid kokee tämän tiedon turvallisena, jopa ylen ihmeellisenä ja ylen korkeana asiana. Hän tahtoo elää Jumalan kasvojen edessä, Jumalan Hengen ohjauksessa. Jumalan oikea käsi on aina valmiina tarttumaan Daavidiin. Jumalan ajatukset ovat kalliit. Lopussa on kaunis ja syvällinen pyyntö, että Jumala tutkii ja koettelee ajatukset ja sydämen. ”Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” Eikö tässä ole mitä kirkkaimmin kuvausta Hyvästä Paimenesta?
139:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
139:2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
139:3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
139:4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
139:5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
139:6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
139:8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
139:9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
139:10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
–
–
139:23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
139:24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Psalmin 139 jakeet saavat minut onnelliseksi. Koen usein näiden sanojen äärellä Jumalan suuruutta, rakkautta ja huolenpitoa. Sana ”sinä” toistuu psalmissa lukuisia kertoja. Suurin haluni ja toiveeni on elää psalmin kuvaaman Jumalan yhteydessä. Olennaista lienee tällöin se, että opin rakastamaan taivaallisia aarteita ja ymmärtämään todellisen määränpääni kalleuden. Saan puhua Jumalalle, sanoa ”Sinä”. Hetkittäin jopa riemuitsen Jumalasta ja kiitän elämän lahjasta.
Jeesus kertoo tässä, että hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa avaa yhteyden Isään. Tie Isän yhteyteen ei löydy lain noudattamisen kautta, vaan Pyhä Henki osoittaa sanan kautta meidät syyllisiksi ja vakuuttaa, että pelastus lahjoitetaan yksin Jeesuksessa. Uskomme voi tuntua hataralta, mutta uskomme kohde onkin ratkaiseva asia.
Voin vain kuvitella mikä merkitys opetuslapsille oli, kun he saivat kulkea Jeesuksen kanssa nuo kolme vuotta ja kuunnella häntä, tuntea hänen äänensä, läsnäolonsa ja rakkautensa. Ei ollut niin, että joku vaan tuli kuin ulkoa päin kertomaan totuuden. Jeesus itse, joka on tie, totuus ja elämä oli heidän keskellään.
Hän, joka tuntee omansa ja sallii omansa tuntea hänet, on se ainut Hyvä Paimen, joka antaa henkensä puolestamme. Tämä niin tärkeä tunteminen ja Jeesuksen yhteyteen pääseminen, hänen vastaanottaminen elämän Herraksi, Vapahtajaksi ja Paimeneksi toteutuu Pyhän Hengen ja sanan välityksellä. Jokainen kristillinen seurakunta varmaan tahtoo juuri tätä välittää kuitenkin niin toisilleen erilaisina ja eri painotuksin. Mikä mahdollisuus meille onkaan annettu rakastaa toisiamme.
Se joka on itse kulkenut Jumalan lapsena Pyhän Hengen ohjauksessa, ymmärtää miten herkästi ja monella tavalla rikomme Jumalaa ja lähimmäistämme vastaan. Hän voi ymmärtää myös epävarmuutta ja kyselyä. Uskon, että Hyvä Paimen, Jeesus, tulee yhä rakkaammaksi, jos neuvominen, ojentaminen tai opastus tapahtuu Hengessä ja rakkaudessa.
Usein vaikeuksia, menetyksiä, omia virheitä tai muita raskaita asioita kokenut hengellinen sisar tai veli voi kulkea toisen rinnalla ymmärtäen toista Jumalan lasta tai häntä, joka vasta etsii ja kaipaa yhteyttä Jumalaan. Yhdistänkin rinnalla kulkemisen, käytännön avun, esirukouksen ja yhteyteen kutsumisen Hyvän Paimenen ominaisuuksiin. Oma käsitykseni on, että Jeesuksen paimenen ääni voisi näin välittyä toisen tavallisen kristityn kautta. Sanoma, että Hyvä Paimen ei hylkää eikä väsy meihin, on tavattoman tärkeä. Jeesus etsii yhä vaikeuksiin joutuneita. Hyvä Paimen opastaa oikeaan suuntaan elämän matkalla väsyneitä ja eksyneitä. Hänen suurin halunsa on kutsua taivastielle jokaista.
Meille on luvattu yltäkylläinen elämä Hyvän Paimenen yhteydessä. Kristus itse on Elämä. Päämäärä on iankaikkinen ilo. Ja tämä iankaikkinen elämä on jo alkanut siellä, missä Hyvä Paimen saa pitää meitä ominaan. Meidät on otettu hyvään turvaan. Siinä ei tarvitse pelätä. Meitä rakastetaan.
Kenties juuri tämä vuosi onkin täynnä ihmeellistä uteliaisuutta ja jopa leikkiä. ”Ihmislapset” olivat Herramme ihastuksena jo luomisen tapahtumassa (Sananlaskut 8:31) . Saamme ottaa käyttöön koko elämämme ajan niitä lahjoja, joita meille on annettu. Voimme oppia uutta vielä iäkkäinä. Uskon, että Jeesus, Hyvä Paimen, iloitsee tästä kanssamme.

Psalmin 23 äärellä, Keijo
Syvien kurujen kautta, Kuva ja ajatelma, Pirkko
Iloitkaamme Herrassamme, laulun sanat, antti.a
Psalmi 23 äidin kuolinilmoituksessa 1965, Ceta
14.2.2025 Päivän sana Suomen Raamattuopiston sivuilta, Vähäsarjan kirjasta
Herra on minun Paimeneni, liisa
Psalmi 23 luettuna, Ceta
Ajattelin, että seuraavassa numerossa kirjoittaisimme jotain Taivaallisesta Isästä. Nyt minusta tuntuisi hyvältä pyytää materiaalia 15.4.2025 mennessä. Ceta