Luterilainen kristillisyys on keskeneräisen matkamiehen kristillisyyttä. Tähän kätkeytyy läheisesti ajatus siitä, että kaikki otetaan Jumalan kädestä. Jumala ei salli meitä kiusattavan yli voimiemme. On olemassa toivo muutoksesta parempaan. Siksi on aina lupa ja mahdollisuus riippua kiinni Jumalan sanassa ja lupauksissa.

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” (Hebr. 11:1). Vanhurskautemmekin on vielä toivon varassa. Olemme keskeneräisiä, syntiin taipuvaisia, kiusattuja ja usein uupuvia. Silti Jumala on alkanut meissä hyvän työnsä, jonka hän toteuttaa salassa eikä jätä kesken. Pelastuksemme ei lepää tässä mikä on kesken maallisella matkallamme; sen perustana on Kristuksen ristillä tapahtunut sovitustyö ja ylösnousemus.

Ote viisiosaisesta kirjoitussarjasta, missä kävin läpi kirjaa Conformitas Christi -ajatus Lutherin teologiassa, Olavi Tarvainen, Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja XXXVIII, Helsinki 1943

Alla linkki pitkän ja perusteellisen kirjoitussarjan ensimmäiseen osaan. Voit hyvin jättää lukemattakin. https://ceta.nettisivu.org/2017/10/26/conformitas-christi-ajatus/

Ceta