AJATUKSIA JOHDATUKSESTA
Johdatukseen liittyen Raamatusta tuli mieleeni teksti Joosefin elämästä 1. Moos. 37: 12, 14-17:
”Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin, sanoi Israel Joosefille: ”Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä . . . Ja hän sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle”. Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin. Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: ”Mitä etsit?” Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa”. Mies vastasi: ”He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: ’Menkäämme Dootaniin’.” Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.”
Erityisesti sanat: ”hänen harhaillessaan kedolla”– tulivat kohti. Vuoden 33/38 käännöksessä siinä on ilmaus: ”etsimässä veljiään”.
Joosef harhaili ja etsi. Kuinka usein löydän ja tunnistan itseäni noista samoista tunnoista. Noissa kokemuksissa silloin kyselee, mikä on Jumalan tahto, mihin hän tahtoo johdattaa, mikä on oma paikkani, oma tehtäväni jne.? Miten saada varmuus asiasta? Silloin potee olevansa kuin harhailija ja etsijä. Onko toisaalta Jumalan toimintatapa, että hän laittaa meidät tilanteisiin, joissa koemme harhailevamme ja etsivämme? Tämän kauttako hän saa meitä suostuteltua johdatukseensa?
Itselleni tärkeäksi tullut rukous, jonka pyrin aamuisin toistamaan löytyy Psalmista 25 jakeet 4-5: ”Herra neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.”
Erityisen lohdullisena tuossa Joosefin tilanteessa nousi esiin myös se, että hänen harhaillessaan ja etsiessään tuo arvoituksellinen mies teki aloitteen kysyen mitä etsit. Joosef kyllä tiesi mitä etsii, mutta ei tiennyt mistä löytää. Tämä arvoituksellinen mies sen sijaan tiesi; ja oletan, että mies tiesi senkin mitä Joosef etsi, mutta ”pakotti” kysymyksellään Joosefin itsensä sen ilmaisemaan.
Minusta tuossa näkyy Jumalan ihmeellinen kunnioitus luomaansa ihmistä kohtaan. Hän tahtoo kunnioittaa ihmisen tapaa kertoa asioita, tarpeitaan. Hän haluaa kuulla ihmistä, haluaa olla persoonallisessa yhteydessä suhteessa ihmiseen. Hän todellakin tahtoo kuulla, johdattaa ja auttaa eksyksissä olevaa ja harhailevaa ihmistä. Hänen kutsunsa, joka kuului jo paratiisissa syntiin lankeemuksen seurauksena ensimmäiselle hukassa olevalle ihmiselle (1.Moos. 3:10 ”missä sinä olet”), kuuluu tänäänkin, ennen muuta Raamatun sanan lehdillä. Ja itseasiassa syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen osalle on tullutkin alttius eksyä suunnasta, mennä harhaan.
Jumalan johdatukseen liittyen itseäni on usein paljon siunannut ja rohkaissut myös Jeremian kirjan teksti luvussa 31 jae 9 ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.” Profeetta Jeremian kautta Jumala välitti voimakkaasti sanansa ikään kuin paikantaen kansansa missä he olivat: eksyksissä, hukassa ja langenneita pois Jumalan tahdosta. Ja kuinka uskollisesti ja rakkaudellisesti Jumala haluaakin aina eksyksissä olevan ja harhailevan ihmisen johdattaa oikealle tielle.
Suunnistusta harrastavat tietävät, että täytyy ensin kartalla paikantaa missä on, jonka jälkeen suunnan/päämäärän asettaminen tulee helpommaksi. Ja parhaimmat välineet kristittynä johdatuksen selvittämiseen lienee Jumalan sana ja rukous, jotka ovat ikään kuin ne kartta ja kompassi. Toki myös luotettavien ystävien kanssa keskustelu on iso apu.
Itselleni, erityisesti nyt reilun vuoden päivät eläkkeellä ollessani on ko. aika ollut tietynlaista Jumalan johdatuksen etsimistä, kyselemistä ja rukoilemista. Välillä olen potenut tietynlaista tyhjyyttä ja tarpeettomuuden tunnetta. Näissä tunnoissa em. Raamatun tekstien lisäksi minulle on tullut tärkeäksi Northumrian naisten luostarin opettaja Hildan (s.614) rukous: ”Herra, osoita minulle oikea paikka. Löydä minulle sopiva tehtävä. Ja anna minulla halukas sydän”.
Keijo