Varjopolku
Isä en uskalla eteenpäin
Tie on välillä niin pimeä
Varjoineen
Elämäsi varjoja
Toisten varjoja
heidän elämästään
Miksi katsot vain niitä
Älä pelkää – älä pelkää
Elämää
Kiitos Isä
Poistit pelkoni
Uskallan luottaa nytkin
Silti
Värejäkö
Mustavalkoinen masennus kävi kylässä
Mutta kylästä lähtiessään
jätti kaikki elämän värit
– Luuli kiusaavansa
Epäonnistui siinä
Kiitos Isä
– Ilosta
Risti
Maahan kaatunut
– jo kelottunut, rosoinen
Keskellä tunturia
Keskellä kiittäväisten
– haavanlehtien tanssia ja kätten taputusta
Isä
En jaksa – en voi iloita
Niin se on ristin Herra
Omasta syystään uskoivat hänen kärsivän
Kuitenkin rakasti – Loppuun saakka
Rakkauden viesti meille epäonnistuneille
– Kaatuneille
Kompastuneille – eksyneillekin
Sinun vuoksesi Hän teki sen
Siinä lohdutuksemme
Saat nousta
– saamme nousta jälleen
Kertomaan Elämästä
Rakkaudesta ilman vaatimuksia
Riität – Kelpaat
– Vaikka kaaduit
Nostatko kautta lähimmäisen
Vaiko vain ristin Herran
Ilosanomaan
Pirkko