Erämaan hiljaisessa odotushuoneessa
Kun yksinäisyyden suru ja tuska valtaa mielen
ja ahdistaa.
Kun meren aallot lyö vasten kasvoja,
kun silmistä puristuu kyyneleet vuotamaan,
Jeesus sanoo: ”Minä en sinua koskaan hylkää, enkä jätä.”
Kun sairaudet ja kivut uuvuttaa
ja tuntuu, kuuleeko kukaan ja ymmärtää?
Jeesus sanoo: ”Minä tunnen kipusi ja sairautesi.
Minä rakastan sinua, välitän ja tiedän, miltä sinusta tuntuu.
Luota minuun, olen kanssasi.
Minä autan sinua.”
Odotan sinua Herra. Minkä sinä olet luvannut, sen sinä täytät.
Kiitos, että rakastat minua ilman ehtoja.
Kiitos, että saan olla vahvemmissa käsissä.
Nostan katseeni sinuun Jeesus.
Odotan sinua ja uskon.
Runo on kirjoitettu v. 2014 erään erämaavaiheen aikana. Miten paljon sainkaan silloin lohdutusta Jumalan sanasta. Ja samoin monissa myöhemmissä vaiheissa. Herra on ollut aina auttamassa ja lohduttamassa. Nautin myös paljolti rauhasta ja hiljaisuudesta. Emme kulje yksin. Ja minkä Jumala on luvannut, sen hän myös täyttää.( Room. 4:21) Mm. seuraavat jakeet ovat mielessäni runoani ajatellen:
Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile. (5 Moos. 31:8)
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. (Jes. 53:3)
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. (Ps. 139: 1-3)
Lea