Psalmit:
130:1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
130:2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
130:3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
130:4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
130:5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
130:6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
130:7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.
130:8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.
———————————
Luin äskettäin Psalmin 130. Minua rohkaisi se. Odotan Jumalan apua, sitä, että Hän vastaisi pyyntöihini. Kun olen joutunut polullani vaikeaan paikkaan, ja huomaan tehneeni myös Hänen lakiaan ja tahtoaan vastaan, ahdistus täyttää sydämen. Psalmin kirjoittaja huutaa Herraa avuksi. Minäkin uskallan avata sydämeni Hänelle.
Jakeet 1-2: Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
Psalmin kirjoittaja kokee olevansa kuin syvyydessä, josta on mahdotonta päästä omin voimin ylös, jossa on pimeää ja pelottavaakin. Kirjoittaja huutaa Herran puoleen. Muualta hän ei odota eikä toivo apua.
Jakeet 3-4: Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
Hän tietää, että on tehnyt syntiä, mutta on kuitenkin uskaltanut tulla Pyhän Jumalan eteen, Herran, joka tietää ja näkee kaiken. Mutta hän tietää myös, että Jumala on armollinen Jumala.
Jakeet 5-6: Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
Minua rohkaisee se, että voin luottaa Jumalan lupauksiin. Hänen omaan sanaansa voin panna toivoni. Vanhassa Testamentissa toistuvat yhä uudestaan sanat: Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Psalmin kirjoittaja jää odottamaan Jumalan apua toivo sydämessään, syvyydessä ollessaan. Jo se, että hän uskossa ja toivossa luottaa Jumalan vastaavan hänen huutoonsa, lohduttaa. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan. ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” Hepr.11:1.
Ja hänen sielunsa odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua. Hän tietää, että aamu tulee, mutta odottaminen on edelleen pimeässä odottamista, kunnes päivä valkenee. Jumala tulee avuksi, koska Hän on niin luvannut.
Jakeet 7-8: Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.
Kirjoittaja kehottaa ja muistuttaa vielä, minuakin, että Herran tykönä on anteeksiantamus, armo ja lunastus. Saamme elää tässä luottamuksessa.
Psalmin kirjoittajan sanoissa on jo viittaus siihen, että Jumala lähettää oman Poikansa maailmaan, että jokaisella, joka Häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Kaikki synti on sovitettu Jeesuksen ristillä, Hänen verensä kautta. Saan omistaa rauhan ja ilon pelastuksesta Jumalan, Isän, iankaikkiseen valtakuntaan.
Mieleeni tulevat myös seuraavat jakeet Paavalin kirjeestä efesolaisille: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef.2:8-9)
Kun koen olevani syvyydessä, ahdistuksessa, murheessa, saan Psalmin 130 kirjoittajan tavoin huutaa Herran puoleen, uskoa, että Hän kuulee. Ja saan jäädä toivomaan, luottamaan ja odottamaan Hänen apuaan. Vaikka se tuntuisi viipyvän, eikä vielä näy, se varmasti tulee. Hän ei hylkää minua. Pimeän yön jälkeen koittaa taas aamun valo.
Vielä saan lohdutusta ja iloa Psalmista 33:
Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.
Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.
Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.
Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun. (Psalmi 33: 18-22)
liisa