Mihin toivoni perustuu? Mitä toivon?
Pohdin aamuyöllä asioita. Valvoin huolestuneena. Eläkeläisten yhdistyksessä toimimisen piti olla harrastusta. Se osoittautuikin työksi, joka vie voimia ja herättää yöllä. Yhdistyksen hallitus päätti osallistumisesta Lohjan juhlavuoteen valokuvanäyttelyllä, ja minulle lankesi valtava työmäärä.
Ei minusta ole nyt hiljentyjäksi, ei rukoilijaksi. En myöskään pysty keskittymään Raamatun opiskeluun, kuten olin suunnitellut. Ne hetket, kun en konkreettisesti valmistele näyttelyä tai tee mainoksia, kuluu suunnittelussa ja miettimisessä.
Toivo, tämä sana nousi jostain mieleeni. Toivon perustan täytyy olla kaiken minun inhimillisen jaksamiseni ja osaamiseni ulkopuolella. Se ei olisi toivoa, jos se olisi minusta riippuvaista tai jos sen voisin tukahduttaa vahingossa esimerkiksi syventymällä näyttelyn tekoon liian kokonaisvaltaisesti. Ymmärrän jälleen hiukan paremmin, että kaikki mitä olen saanut, on ollut lahjaa. Tarkoitan esim. hyviä rukoushetkiä ja sitä miten Raamattu joskus avautuu ja ravitsee ihmeellisesti. Kaikki mihin panen toivoni, on myös lahjaa.
Jos se, mihin panen toivoni riippuisi minusta itsestäni, se ei olisi minkäänlaista toivoa. Juuri nyt en voisi kuunnella positiivista psykologiaa tai ilmaan heitettyjä inhimillisiä rohkaisun sanoja. Tarvitsen muuta. En tarvitse mitään, mikä on lähtöisin ihmisestä. Voiko Jumala auttaa?
– Miten helposti löysinkään seuraavat jakeet! Ehkä sain apua ylhäältä? Kenties Pyhä Henki muistutti?
Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa, (Psalmi 146:5)
Panen toivoni Herraan, Jumalaan ja Jumala on minun apuni. On kuitenkin vielä ihmeellisempää se, että minut on synnytetty uudesti elävään toivoon. Toinen on tehnyt jotain puolestani. Tästä löytyy Pietarin kirjeestä jae: Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,… (1 Piet. 1:3)
On jälleen uusi aamu. Nukuin jo paremmin. Jokin suuri hätä oli poistunut. Huomasin hyllyn päällä oman hengellisen katselukirjani. Ajattelin, että se voisi olla hyvä alku päivääni. Tämä alapuolella näkyvä kuva jakeineen oli valmiiksi esillä. Siinä ei ole sanaa toivo, mutta sisältö kertoo vahvasti mitä on iankaikkinen toivo, johon meidät on uudestisynnytetty. Meidät tunnetaan täydellisesti ja meidät viedään perille sinne, mikä on valmistettu Kristuksen omille.
Joskus tämä nykyinen on mennyt, se on entistä, ja parempaa on tilalla. Jumalan lupaukset ja toivo eivät katoa, vaikka mieli keskittyy kokonaisvaltaisesti käsillä olevaan tehtävään ja valtaa ihmisen täysin.
Jumala on antanut minulle taitoja ja voimia valokuvanäyttelyn kokoamiseen. Tehtävä tuli ihmisiltä, mutta sen antoi kyllä Jumala kaikesta huolimatta. Minun tapani työskennellä vie minut kokonaan, ja tämäkin ominaisuuteni on Jumalan käsissä.
Moni on jakanut minulle muistojaan kuvien ohessa. ”Jumala on ollut hyvä. Hän on pitänyt huolen”, tämän olen kuullut useammalta. Juuri vaikeissa hetkissä Jumalan apu on nähty suurena ja pelastavana.
Vielä on aika muistella, ja vielä on aika kertoa kuvin elämästään esimerkiksi nuorille ihmisille, joiden elämä on kovin erilaista kuin meidän nykyisten ikäihmisten on ollut. Voisimmeko olla välittämässä tässä ajassa sitä taivaallista toivoa, joka ei kysy meidän mahdollisuuksiamme eikä voimiamme?
Kristuksen seuraamisesta tehdään välillä kuin vaatimusta. Ja eikö näin ollut käydä myös omalla kohdallani? En luottanut, että Jumala voi pitää minusta huolen hengellisesti, koska hiljentymiseni tai Raamatun lukemiseni ei onnistunut näyttelyyn keskittyessäni. Hän piti huolen minusta, ja näyttely valmistui ajallaan. Ja tästä olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen.
Kristus on kuollut ja ylösnoussut, jotta meillä olisi elämä hänen yhteydessään. Elämällämme on suuri merkitys. Kukaan ole täällä sattumalta, eikä elämä pääty tähän maalliseen matkaan. Jumala rakastaa sinua ja minua iankaikkisella rakkaudella. Toivo lepää tällä pohjalla ja näkee perille kirkkauteen. Toivo ei horju minun tuntemusteni tai voimieni mukaan. Ceta
Rohkaisua sanasta, Keijo
Toivo on enemmän kuin näkemistä , Ceta
Toivossa odotan , liisa
Jälleennäkemisen toivo ja runo Kyynelkin on timantti, Ceta
Keskeneräisen matkamiehen kristillisyyttä, Vanhaa kirjaa käsittelevästä artikkelistani, Ceta
Seuraava numero käsittelee johdatusta. Aineiston olisi hyvä olla minulla 15.11.2023 mennessä. Ceta