Meitä kutsutaan lähelle
Kovin moninaiset asiat tahtovat täyttää mieleni. Usein unohtuu se, mikä olisi tärkeintä. Tähän kaikuu jostakin Jumalan kutsu. Hän tuntuu etsivän lähelleen, ikäänkuin hän kaipaisi meitä omiaan. On vaaroja, joita emme näe. Emme ymmärrä mikä olisi meille parasta. Ikävöimme lepoa, ja olemme kuin eksyksissä siitä. Kaipaamme Paimenen ääntä ja emme osaa sitä kuulostella muiden äänten seasta. Ehkä sinäkin koet jotain samankaltaista?
Miten käy, kun aistit, muisti tai keskittymiskyky heikkenee itsellä tai läheisellä? Entä, jos ei jaksa lähteä muiden kristittyjen pariin? Entä, jos ei voi lähteä mihinkään kodistaan tai hoivakodista? Osaammeko olla Herran lähellä siten, että meillä olisi mitä jakaa, esimerkiksi tukea ja rohkaisua? Miten voimme itse hengellisesti?
Kun ihminen tuntee itsensä huonoksi tai olonsa yksinäiseksi, hän kaipaisi usein yksinkertaisia sanoja vakuuttamaan, että pelastus on Kristuksen työn varassa. Ristin työ riittää. Syntimme on annettu anteeksi. Ehkä suurin vaara on juuri siinä, että vähitellen kristittykin saattaa etsiä turvaa muualta. Ehkä lähdemme mukaan eräällä tavalla kilpailemaan arvottomissa asioissa muiden kanssa. Maailmassa on niin paljon sellaista missä pitäisi pysyä perässä, olla ajan tasalla. Vai pitäisikö sittenkään? Voiko voimavaroja jotenkin keskittää?
Osaisinpa itse viipyä Jumalan lähellä! Vain Jumalan omilla on edes tämä sisäinen kaipaus olla erityisellä tavalla Jumalan läheisyydessä ja sanan äärellä. Psalmin kirjoittajan kuvaus on kaunis.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. (Psalmi 73:28)
Itse havahdun välillä kuin kaipaukseen, kyselyyn, kutsuun. Tämä johtaa useimmiten jonkinlaiseen muutokseen. Alan lukea, kirjoittaa, valokuvata, lähteä liikkeelle. Usein hiljennyn aamuvarhaisella vuoteessani. Koen, että minua vedetään Jumalan läheisyyteen. Jumala haluaa Henkensä kautta huolehtia ja auttaa siinä mikä on itselleni vaikeaa. Tulee tunne, että hiljaiset hetket Jumalan läheisyydessä ovat sittenkin kaikkein arvokkainta ajan käyttöä.
Yllä olevan kuvan otin puhelimellani eräässä kukkapuistossa. Oli tavattoman tuulinen päivä. Painoin kevyesti kukkivaa oksaa vieressä olevaa suurta kiveä vasten. Vasta kotona näin, että kiveen oli piirtynyt ristikuvio. Tämä kuva alkoi puhutella minua Jeesuksen yhteydessä elämisestä.
Kuvassa ei ole viinipuun oksa, ei ole hedelmää -ei. Kasvi on toinen, ja vaihe on toinen. Silti minun sydämelleni avautuivat tuon kuvan kautta Jeesuksen sanat syvällisellä tavalla. Miettien ja rukoillen olen asiaa kysellyt. Kunpa voisin olla painautuneena Kristus -kalliota vasten, pysyä Jeesuksen yhteydessä.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. (Joh. 15:4)
Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani. (Psalmi 73:3) Jumala voi olla ihmiselle kuin kallio tai linna, jonne aina saa mennä. Tämäkin on minulle rakas kuvaus yhteydestä, pelastuksesta ja turvasta.
Jumala kutsuu lähelleen. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16) Jumala on täynnä rakkautta ja uskollisuutta, ihmeellistä puhdasta kauneutta ja totuutta tulvillaan. Kristuksen ristin työssä meidät on sovitettu, syntimme on pyyhitty pois. Olemme päässeet lähelle. Ilman tätä uskoa ja perustaa tuskin voisimme odottaa Kristuksen toista tulemusta tai iankaikkista elämää, todellista pysyvää yhteyttä Kristuksen kanssa ja tulevan maailmanajan ihmeellisyyttä. Odotamme syvimmän kaipauksemme täyttymistä Jumalan yhteydessä.
Ceta
Riennä avukseni, Herra Jaekortti ajatuksin, Ceta
Sinä, Herrani Runo, liisa
Lähellä Jumalaa Kuva ja runo, Lea
Tulkaa minun tyköni kaikki Kuvausta Karjalohjan kirkon alttaritaulun ääreltä, Ceta
Hän, joka paimentaa liljojen keskellä Jaekortti ja lyhyt kirjoitus aiheesta, Ceta
Kivisydämestä lihasydän Kuva ja ajatuksia, Pirkko
Nettilehtisen loppuun tulee lyhyt luettu pätkä joko Raamatusta tai hengellisestä kirjasta äänitervehdyksenä ainakin silloin, kun lehdessä ei ole YouTubea. Herra on lähellä
Seuraava nettilehtinen ilmestyy syyskuun aikana tai voi siirtyä lokakuulle. Pyydän tähän ajateltua aineistoa 15.9. mennessä.