Koen, että minua on muistutettu sanaparista ”Valvokaa ja rukoilkaa”.
Kirjoitin jo tammikuussa aiheesta Luukkaan evankeliumin 21.luvun valossa. Valvokaa ja rukoilkaa, rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne
13:33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
14:38 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.
Luukkaan evankeliumi:
21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.
Katsoin tarkemmin noita kohtia, jotta saisin lisää ymmärrystä. Markus 14 ja Matteus 26 vievät meidät tilanteeseen, jossa Jeesus rukoili Getsemanessa ennen ristinkuolemaansa, joka tapahtui meidän tähtemme, meille pelastukseksi. Tämä oli viimeisen aterian ja ehtoollisen asettamisen jälkeen.
Matteuksen evankeliumi 26:38-41: Silloin hän sanoi heille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani”. Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä”. Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: ”Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.”
Opetuslapset eivät tuntuneet tietävän tai ymmärtävän mitään siitä miten suuri tapahtuma oli käsillä. Eivätkö he ymmärtäneet Jeesuksen sanoja? Kun katsoo tekstejä jälkikäteen tietäen pääsiäisen tapahtumat, näkee edeltävissä luvuissa ja jakeissa Jeesuksen monet viittaukset kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Jeesus puhui edellä myös paluustaan, toisesta tulemuksestaan. Hän puhui myös tulevasta kirkkaudestaan. Hän tahtoo omansa perille -luokseen.
Minua lohduttaa se, että Jeesus osoitti sanansa Pietarille, joka pienen ajan kuluttua kieltäisi edes tunteneensa Jeesusta. ”Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!” Ihmisen ymmärrys on vähäinen ja liha on heikko, meidän kaikkien. Mieleeni nousee Jeesuksen viimeinen ylimmäispapillinen rukous.
Tekstit ja kuvat ovat pienestä kirjasesta, johon kokosin joitain Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumista. Nämä sanat löytää 17 luvusta. Kun luen ja katson näitä sanoja näen tavatonta rakkautta. Jeesus, joka tuntee ihmisen olemuksen, on huolissaan omistaan. Hän rukoilee puolestamme ja Henki meissä huokaa ja kaipaa. On niin paljon sitä, joka vie poispäin totuudesta. Paljon on sitä mikä väsyttää. Näkemisemme ja ymmärryksemme on vajavaista suurten tapahtumien edessä, niidenkin joista Jeesus on puhunut Raamatussa.
Ceta