Näin kirjoitin edellisen numeron loppuun: Seuraavaan Armo kantaa -nettilehtiseen tahtoisin kirjoittaa jotain rakastamisesta ja kunnioittamisesta. Mitä me kristityt olemme oppineet aiheesta? Miten toivoisimme, että meitä kohdeltaisiin? Miten saisimme välittää rakkautta ja kunnioitusta ympärillemme? Tulisitko mukaan juuri sinä kirjoittamaan aiheesta? Laitan aikatavoitteen heinäkuun puoliväliin 15.7.2025.
Joitain viikkoja sitten harkitsin kirkkoon menoa. Lohjan pääkirkossa olisi messun yhteydessä huomioitu erityisesti seurakunnan vapaaehtoiset ja luottamushenkilöt. Halutessaan he olisivat voineet mennä alttarille siunattaviksi. Jätin menemättä messuun, koska en koe kuuluvani näihin erikseen mainittuihin ryhmiin. Tahdoin välttää sitä, että kokisin itseni ulkopuoliseksi ja jotenkin haikeaksi katsoessani tuttuja ihmisiä siunattavina.
Sain kuitenkin samaan aikaan ystävän lähettämänä virren 525 sanat, jotka on suunniteltu juuri heille, jotka ovat ”vapaaehtoisia” tai luottamustehtävissä, mutta virsi on myös meille jokaiselle. Kun sain virren sanat, ymmärsin mitä surua kannankaan ulkopuolisuudestani. Eikö meistä jokainen pyri kristittynä rakastamaan, palvelemaan ja olemaan lähimmäisinä? Kuulumme laajemmassa mielessä seurakuntaan ja Kristuksen kirkkoon. Juuri mekin kaipaamme rukousta ja siunausta – ehkä hieman arvostustakin. Linkki virsikirjan sivuille: Virsi 525
Vapaaehtoistyö on tärkeää, sitoutuminen myös. Kutsuja on kuitenkin Jumala. Kristuksen sovitustyöhön uskominen, Raamatun äärellä olo, Vapahtajamme Jeesuksen läheisyys, lepo ja hiljaisuus ovat keskeisiä asioita. Ulkonainen ahertaminen tehtävissä ja palvelussa on sitä näkyvää ja myös toki tärkeää. Uskomme ei kuitenkan perustu omiin tekoihimme, vaan Kristuksen täytettyyn työhön, ristin sanomaan.
Hiljaisuudessa, piilossa tapahtuu paljon meissä itsessämme. Se vaikuttaa elämäämme, myös suhtautumiseemme muihin. Siunataan toisiamme ja rukoillaan toistemme puolesta, että jaksaisimme kukin omalla paikallamme erilaisina, Kristukseen sitoutuneina. On kyllä suurta, kun voi olla ystävien rukousalttareilla siunattavana ja saa itse siunata muita.
5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.
6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.
Vuosituhannen alussa ajoin kaipaus sydämessäni Imatralta Lappiin. Tahdoin viettää yksin yön tunturin huipulla valoisassa kesäyössä. Erikoinen kutsu. Yksin ajoin, yksin vaelsin. Enkä kuitenkaan yksin. Muistan miten makasin keskellä yötä maassa Pyhäkeron laella. Kameran olin asettanut pienen kiven päälle.
Jeesuksen sanat kuvan alla ovat Johanneksen evankeliumista 14: 6. Joskus laitan saman kuvan alle tekstin: ”Joka aamu on armo uusi.” On siinä ollut myös teksti ”Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme” (Psalmi 90: 14). Varhaisen hetken valo, avaruus, täydellinen hiljaisuus ja puhtaus täyttävät minut yhä uudelleen toivolla ja rohkeudella. Näen Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Saan eräänlaisen syvän tietoisuuden Jumalasta Luojana, joka on luonut maailman ja minut myös. Jeesus Kristus on ollut läsnä jo luomistapahtumassa. Ja kuitenkin tie Jumalan yhteyteen käy Jeesuksen ristin kautta.
Tämän matkan jälkeen aloitin kotikoneellani korttien teon yli kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyisin ammennan paljon vanhasta. Ei tarvitse lähteä yksin pitkille retkille. Voin elää voimieni mukaan.
Minua puhuttelee hyvin paljon se miten Jumala voi pitää huolen iäkkäistä ja sairaista. Hän voi kirkastaa pelastussanoman, vaikka meidän silmissämme henkilön ymmärrys tai muisti on liian paljon heikentynyt. Pyhän Hengen työ jää meille salaisuudeksi.
Voisinpa Jumalan antamin taidoin ja voimin tehdä pieniä, hyviä ja kauniita asioita niille, jotka eivät nyt tai koskaan ole päässeet nauttimaan luonnon kauneudesta! Jospa voisin juuri tänään edes nähdä lähimmäiseni, kuunnella häntä hetken. Palaan usein mielessäni esillä olevan kuvan avaruuteen ja armoon. ”Joka aamu on armo uusi”.
Mitähän mahtaa olla juuri sinun sydämelläsi?
3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?
Ceta
Rakkauden vaikea läksy, Keijo
Lahjoitettu Kristuksessa, käskyistä omakohtaista, Ceta
Kahdeksas käsky, Katekismus , Ceta
Kaksi jaekorttia, rohkaisua, Lea
Runo – Saan olla minä , liisa
Kyyneleitä piilossa, jaekortti ja pari sanaa, Ceta