Kevät on edennyt pitkälle, lähes kesään asti. Ajatukset ovat lentäneet kuin laajoja kaaria hyvin monenlaisissa asioissa. Luonto kutsuu ulos, mutta kotonakin löytyy puuhaa. Nyt olen innostunut vähentämään rauhallisella aikataululla tavaraa hyllyistäni ja laatikoistani. Miten tämä liittyy Taivaalliseen Isään?
Minusta tuntuu, että kaikki liittyy Häneen, jonka lapsia olemme. Meidän Taivaallinen Isämme on mukana arjessamme. Hän ei ole poissaoleva. Hän on läsnä oleva. Olen huomannut asian uudella tavalla nyt, kun aihe Taivaallisesta Isästä on ollut mieleni taustalla yli kahden kuukauden ajan. Välillä olen lähes kuvitellut, että Isä hymyilee minulle ja järjestelee asioita. Eihän tämä voi olla totta? Kävelen kirjahyllylle, otan sieltä kirjan ja avaan sen. Kirja on Kenneth E. Baileyn Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin. Ja mitä löydän sieltä? Löydän sivulta 95 Isä meidän -rukouksen alkulauseen selityksen. Tämä kirja ei jouda pois, vaan sille löytyi heti käyttöä.
Kun valmistelin saamaani aihetta Kristus Getsemanessa, pysähdyin erityisesti Isälle rukouksessa lausuttuihin sanoihin: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Joskus muutama sana tai yksi lause jää puhuttelemaan päiviksi.
Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. (Joh. 17:24)
Olen myös löytänyt omia runojani ja kirjoituksiani, joissa iloitsen siitä, että minullakin on Jeesuksen ristin sovitustyön kautta Taivaallinen Isä. Saan jättää kaikki huoleni ja murheeni rukouksissa Hänelle, joka näkee ja ymmärtää kaiken. Turvallinen pienenä oleminen merkitsee paljon, kun niin moni asia ympärillä myllertää.
Välillä olen toki kokenut myös sitä, että olen Isän puhuttelussa, kuin työpöydällä. Tällöinkin turvallisuus ja rakkaus on läsnä, koska Isämme toimii aina oikein ja iankaikkiseksi parhaakseni. Ymmärrän tämän usein vasta hiljentyessäni. Monitouhuisuudessani eksyn useinkin liiallisiin vaatimuksiin. Turha ei ole Raamatun muistutus siitä, että olemme saaneet lapseuden hengen sisimpäämme emmekä orjuuden henkeä, joka vie pelkoon ja kiireeseen, suorittavaan elämään.
Kevät on vuodenaika, jolloin sydämeni iloitsee luonnon heräämisestä. Kiitos Isälle nousee aivan spontaanisti mieleeni. On myös suuri kiitollisuus siitä, että vielä saan elää rakkaassa saaristomökissä tänäkin kesänä. ”Minun Taivaallinen Isäni on tehnyt kaiken ihmeellisesti!” Ceta
Isä rakastatko?, runo, liisa
”Mun isi rakastaa mua”, Keijo
Sana ABBA Isä meidän -rukouksessa, Kenneth E. Bailey, lainaus kirjasta JEESUS Lähi-idän asukkaan silmin
Kaipausta Isän läheisyyteen – kaksi runoa, liisa
Jumalasta taivaallisena Isänäni , nettikirjasta ”Sovituksen syrjäytymisestä sivuraiteelle”, 2009, Ceta
Seuraavaan Armo kantaa -nettilehtiseen tahtoisin kirjoittaa jotain rakastamisesta ja kunnioittamisesta. Mitä me kristityt olemme oppineet aiheesta? Miten toivoisimme, että meitä kohdeltaisiin? Miten saisimme välittää rakkautta ja kunnioitusta ympärillemme? Tulisitko mukaan juuri sinä kirjoittamaan aiheesta? Laitan aikatavoitteen heinäkuun puoliväliin 15.7.2025