Väsynyttä lähellä
Lueskelen ja muistelen raamatunkohtia, joissa on aiheena väsymys. Huomaan, että en ole yksin. Monet Jumalaan luottavat ihmiset ovat huutaneet apua Jumalalta uupuneina. Hän lupaa uutta voimaa, mutta myös kutsuu ja johdattaa lepäämään.
Väsyminen on kovin inhimillistä, ja johtuukin monenlaisista ja erilaisista syistä, mm. elämäntilanteesta, terveydentilasta, iästä, liiallisesta stressistä. Sen kaiken tiedämme hyvin.
Koen helposti myös vaatimuksia itseäni kohtaan. Vaadin itsekin itseltäni sellaista, jota en jaksakaan tehdä, tai jollainen en pysty olemaan. Elämästä tulee suorittamista, jopa uskonelämästä. En täytä mittaa, on pakko yrittää yli voimienikin, ja väsyn.
3. Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.
5. Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan.
Väsyneenä kokee helposti, että en ole turvassa, kuin olisin eksynyt. En näe johdatusta, kuin Jumala olisi kaukana. Alan kokea myös pelkoa siitä, että en jaksaisikaan enää eteenpäin, en ainakaan kiivetä kalliolle, joka näyttää olevan edessäni, jonne polku tuntuisi johtavan..
Daavid luottaa, että kunhan vaan Herra tulee hänen vierelleen tukemaan häntä, hän jaksaa, ja saa taas kokea Hänen rakkauttaan ja armoaan.
Usein nousee samankaltainen huuto sisimmästäni: ”Kuule, Herra, rukoukseni, ja saata minut lähellesi turvaan.” Saisin taas luottaa, että Hän on kanssani iankaikkisesti, vaikka miltä tuntuisi. Hän ei hylkää minua.
—————————–
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”
Jeesus sanoo ”kaikki”. Minäkin olen siinä joukossa. Saan tulla, saan rauhassa olla hiljaa hänen lähellään.
Hän antaa oman ikeensä, joka on sopiva. Haluan uskoa, että se on kullekin henkilökohtainen. Jokaisella on myös elämässään raskaita asioita, kuten Paavali kirjoittaa:: ”– kunkin on kannettava oma taakkansa.” Gal.6:5.
Saan oppia suostumaan siihen, mihin Herra johdattaa, ja on johdattanut, myös tavalliseen arkeen monine asioineen. Saan tehdä tehtäviäni levosta käsin, jaksamiseni mukaan. Hän antaa voimansa, mihin ja milloin sitä tarvitsen. Ei tarvitse hätääntyä, vaikka koen itseni heikoksi monin tavoin. Saan elää armon varassa. Se kantaa.
—————————–
Väsymys saa aikaan myös ahdistusta ja alakuloa. Rukous on vain huokausta, ja toivoa siitä, että Herra itse tulee saattamaan meitä taas turvapaikkaan. Väsynyt ja heikko saattaa myös jäädä vaille rinnalla kulkijoita. Voimme tukea toisiamme, kulkea hetki yhdessä, istua myös polun vieressä lepäämässä.
Hyvä on jakaa keskenämme sitä, mitä olemme saaneet Jumalalta, miten Hän on lohduttanut, ja antanut myös voimia jaksaa. Hän on kaiken lohdutuksen Jumala. Hän ei moiti meitä väsymyksestämme, vaan tulee lähellemme.
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
————————-
Vielä löysin seuraavat Jesajan kirjan sanat. Huomaan välillä ajattelevani, kuten Jaakobista sanotaan: Herra ei kuule, ei huomaa, miten väsynyt olen, eikä auta minua. Mutta jakeissa kehotetaan odottamaan Herraa. Hän lupaa antaa uuden voiman voimattomalle.
Tämä lohduttaa minua. Kaikkivaltias Jumala, Isämme, kaiken Luoja, syntiemme sovittaja Jeesuksessa, miksi Hän ei kuulisi väsyneen lapsensa rukousta, huutoa, huokausta, kumartuisi puoleemme ja auttaisi, että taas jaksaisimme jatkaa matkaa kohti kotia Hänen luokseen.
31. mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.
Häntä me odotamme, Häntä itseään. Hänessä on sekä voima, että lepo. Hänessä vahvistumme ja Hänessä lepäämme.
Ps. 43:5 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.
——————————-
Jeesus, Hyvä Paimen vie minut lepäämään vihreille niityille, virvoittavien vetten ääreen, ja taas jaksan kulkea pimeänkin laakson kautta, Hän lohduttaa ja johdattaa.
Ps. 23:4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Vielä muistuu mieleeni lohdullinen, ja monesti itseäni auttanut Jumalan lupaus Jesajan kirjassa. Kun väsymme, pelkäämme, olemme arkoja, avuttomia, heikkoja. Hän ojentaa kätensä ja tukee. Hän tulee avuiksi, Hän ei jätä meitä uupuneina yksin.
liisa