VÄSYNEELLE APU
Seuraavassa hieman otsikon teemaan liittyvää pohdintaa parin Raamatun tekstin pohjalta. Toinen niistä on 2. Sam.15-17: ”Taas syttyi sota filistealaisten ja Israelin välillä. Ja Daavid lähti palvelijoineen sotimaan filistealaisia vastaan. Ja Daavid väsyi. Niin Jisbi-Benob, Raafan jälkeläisiä, jonka keihäs painoi kolmesataa sekeliä vaskea ja joka oli puettu uusiin tamineihin, aikoi surmata Daavidin. Mutta Abisai, Serujan poika, tuli hänen avukseen ja löi filistealaisen kuoliaaksi. Silloin Daavidin miehet vannottivat hänellä valan sanoen: ”Sinä et saa enää lähteä meidän kanssamme taisteluun, ettet sammuttaisi Israelin lamppua”.
Teksti kertoo, että Daavid väsyi. Olettaisin, että kyseessä oli lähinnä fyysinen väsymys ja mitä ilmeisimmin Daavid ei enää tuossa elämäntilanteessa ollut aivan nuorikaan. Monia taisteluja ja sotia takana, lankeemuksia ja vaikeita perhekriisejä. Mieleeni heräsi kysymys, että olikohan Daavid itse arvioinut sotaan lähtiessä voimavaransa ylimitoitetuksi?
Ainakin omasta elämästäni joudun toteamaan, että en aina voimavarojeni suhteen ole ”kartalla”. Tulee joskus liian paljon otettua tehtäviä kontolleen, josta seuraa väsymys ja stressi.
Vihollinen kuitenkin oli havainnut Daavidin väsymyksen ja pyrki käyttämään tilanteen hyväkseen. Väsyneenä ihminen on altis haavoittumiselle, oli väsymys sitten fyysistä tai henkistä. Useinhan ne kulkevat myös käsi kädessä. Oli uhka, että Daavid menettää henkensä. Hätiin tuli Abisai joka löi vihollisen kuoliaaksi. Daavidin miehet vielä vannottivat kuningasta, ettei hän enää lähde taisteluun.
Ainakin Daavidin ystävä Abisai teki realistisen, oikean tilannearvion. Siis myös Abisai näki Daavidin väsymyksen kuten vihollinenkin. Tosin hän puolusti ja pelasti Daavidin eikä tuhonnut häntä, mikä oli vihollisen tavoite.
Minusta teksti on hyvin puhutteleva ja yhtäältä kertoo siitä mikä ystävien merkitys on tilanteessa jossa omat voimat ovat lopussa ja väsymys painaa. Joskus ystävän sanat voivat tuntua kipeiltäkin, koska ne voivat osua johonkin sellaiseen itsessäni, jota on vaikea nähdä ja hyväksyä; väsymykseni, rajani, heikkouteni tai joku sokea piste, jonka vain toinen näkee.
Mikä voisi olla tekstin hengellinen merkitys? Voisiko ajatella, että Pyhä Henki, joka on myös totuuden henki Jumalan Sanan kautta paljastaa joskus meille vähemmän mieluisia totuuksia itsestämme ja toimistamme. Mutta ei tuhotakseen meitä, vaan puolustaakseen ja johtaakseen meidät lepoon ja todellisen ystävämme, Vapahtajamme turviin.
Hyvin puhuttelevia ja lohdullisia sanoja Jeesukselta opetuslapsille: Markus 5:31: ”Niin hän sanoi heille: ”Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän”. Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään. Opetuslapset ovat juuri palanneet ”saarnamatkalta” ja lisäksi saattaneet haudan lepoon Johannes kastajan, jonka Herodes oli surmauttanut.
Voi olettaa, että opetuslapsilla oli paljon myönteistä ja voitollista kerrottavaa heidän saarnamatkaltaan ja samaan aikaan taustalla heijasteli synkkänä varjona järkyttävä ja surullinen Johannes kastajan kuolema.
En tiedä olisivatko opetuslapset itse kyenneet tekemään realistista arviota itsestään, voimavaroistaan ja väsymyksestä kaiken noiden tapahtumien ja kokemusten seurauksena. Vai oliko heillä kenties niin hyvä ”draivi” päällä, että olisivat halunneet jatkaa. Mikä olisi minun valintani ollut ko. tilanteessa? Jeesus kuitenkin tekee oikean arvion, minkä katsoo olevan opetuslapsille tarpeellinen.
Jeesus näkee, että opetuslapset tarvitsevat lepoa ja fyysistäkin ravintoa. Jeesus tekee siis aloitteen ja kutsuu opetuslapset autioon paikkaan ja yksinäisyyteen kanssaan. Jakeessa todetaan; sillä tulijoita ja menijöitä on paljon. Ts. paljon pyyntöjä, odotuksia ja tarpeita jne., joihin tulisi reagoida. Sellainen meitä ehkä imartelee ja tunnemme itsemme tarpeellisiksi ja tärkeiksi, mutta toisaalta myös kuluttaa ja väsyttää (toisaalta ehkä monia väsyttää yhtäältä kokemus tarpeettomuudesta). Jeesus kuitenkin tahtoo osoittaa meille todelliset tarpeemme ja vastata niihin, vaikka joskus se herättää meissä vastustusta.
Hän tahtoo antaa meille sitä mitä me todella tarvitsemme, ei aina sitä mitä me haluamme. Ja varmaan usein se apu väsymykseemme Jeesukselta tulee meille esimerkiksi hyvän ja luotettavan ystävän kautta kuten Daavidille. Minusta kyseinen Raamatun teksti (”yhdessä yksinäiseen paikkaan Jeesuksen kanssa”) merkitsee myös evankeliumin tarjoamaa lepoa väsyneelle matkalaiselle.
Keijo