Toivo

 

 


23.2.2017

Pääsenkö milloinkaan perille?
Niin monta synkkää pilveä,
myrskyä, rajuilmaa,

niin monta taakkaa, uuvuttavaa,
niin monta erämaata
nälkäisenä ja janoisena,

niin monta pimeää yötä,
pelottavaa, loputonta.

Herra, pääsenkö milloinkaan perille?

Sinä tulit, annoit toivon,
taas pääsin tyyneen satamaan,
taas sain laskea taakkani ristisi juurelle,

taas sain erämaahani leipää ja vettä.

Sinä itse sanot Sanan,
myrsky tyyntyy ja aurinko paistaa,
Sinä kannat murheeni, kannoit syntini.

Sinä olet Leipä ja Elävä vesi
erämaan keskellä,
Valkeus ja turva pimeydessä.

Ja toivo sydämessäni
kuljen eteenpäin,
olenhan kerran perillä?

Ei ole pimeyttä, vain valkeus
ei kuolemaa, ei uupumusta.

Ja sinä, Herrani, Jeesus,
Sinä olet siellä!

Pääsen perille,
anna taas toivo sydämeen,
kun on myrskyinen yö,
erämaa ja taakka painaa.

Tule Herrani, Jeesus.

liisa