Olen elänyt kaikki elämäni kesät samalla mökkisaarella. Tämä kuvan maisema on mökkimme läheiseltä kalliolta otettu. Nykyisin kallion päällä on kestopuinen penkki ympäri vuoden. Tämä on minun sieluni maisema. Se on lukuisissa kuvissani hiukan eri sävyissä. Taivas antaa värinsä veteen. Hiljainen ilo ja kiitollisuus täyttää mieleni. Taivas on niin lähellä. Onko iloni sitä, että juuri nyt on erityisen helppo uskoa Jumalan rakkauteen? Vai syntyykö iloni sillä hetkellä, kun vaillinaisin sanoin muotoilen mielessäni kiitoksen Hänelle, jolta kaikki tämä on tullut?
Ceta
Siirry sisältöön
Uusi Nettisivu.Org -sivusto