Saan olla minä
Oi, Herra, saanko
edessäsi olla minä vain?
Niinkö suuren armon,
rakkauden osakseni sain?
Sinä tunnet, tiedät tekoni
ja sydämeni ajatukset,
julkiset ja salaiset,
nykyiset ja entiset.
Minä heikko ihminen,
vajavainen, syntinen,
kaipaan tulla luoksesi,
olla minä vain?
Oi Herra, ihme suuri,
sen kokea sain juuri,
en ole enää minä vain!
Niin suuren, suuren
armon osakseni sain!
Saan olla kallis, rakas lapsi Jumalan.
Jeesus maksoi puolestani velan valtavan.
Saan elää vapaana ja huoletonna aina,
se muista sydän arka,
se nyt mieleen paina.
Saan olla minä, mikä olen,
juuri tällainen
– ja rakastettu, ainutlaatuinen,
nostaa pääni, käden antaa
joka päivä käteen
Isän Kaikkivaltiaan,
kun en jaksa kulkea, Hän, Isä, kantaa,
eteenpäin on suunta, kohti kotiaan,
kautta tämän maan,
vuorien ja laaksojen,
iloiten ja kiittäen,
ylistystä laulaen:
Hän, Jeesus, voitti synnin, kuoleman.
Saan olla minä, juuri minä,
lapsi Jumalan!
Matt. 7:12 Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Näin Jeesus puhui Vuorisaarnassa.
Joh. 13:34 Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne.
13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Näin Hän puhui opetuslapsilleen viimeisellä ateriallaan.
Runo kertoo siitä, miten koin kerran hyvin syvästi, että Jumala rakastaa minuakin. En olekaan ”minä vain”. Jeesus kehottaa tekemään hyvää ihmisille, sekä rakastamaan toisiamme, niin kuin Hän rakasti opetuslapsiaan. Saamme olla, mitä olemme, missäkin elämäntilanteessa ja -vaiheessa, millä mielellä tahansa, heikkoja, vajavaisia.
Niin meidän tulisi kohdella lähimmäisiämme, osoittaa rakkautta, ja arvostusta, kulkea rinnalla, kuunnella, tukea ja rohkaista, kun joku väsyy matkalla taakkojensa ja kuormiensa alla. Meitä kehotetaan myös iloitsemaan iloitsevien kanssa.
Heistä – ja meistä – jokainen on arvokas, niin arvokas, että Jeesus kuoli puolestamme, että pääsisimme kerran Isän kotiin.
Paavali kirjoittaa:
Gal. 6:2 Kantakaa toistenne kuomia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
Room.12:15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Armon alla ja kantamina elämme yhdessä ihmisinä, vajavaisina, ja keskeneräisinä. Tuntuu, että en osaa aina rakastaa, niin kuin tahtoisin. Mutta nämä Paavalin sanat rohkaisevat minua, Jumala on rakkaus, Häneltä tulee kaikki:
Filippiläiskirje:
2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Tästä saamme kiittää Häntä, meitä kaikkia rakastavaa Isää, ja Jeesusta, meitä jokaista hyvin hoivaavaa Paimenta.
liisa
