Rauhan jätän youtube

Videoni on vuosia vanha, mutta aihe on yhä ajankohtainen. Kristillisissä piireissä kiinnitetään mielestäni hieman liikaa huomiota eheytymiseen ja menetelmiin, jotka sitä ehkä lahjoittaisivat. Nyt en luonnollisesti tarkoita tässä yhteydessä asiantuntija-apua esimerkiksi mielenterveyden alueilla. Kuka hyvänsä meistä voi tarvita apua niin fyysisiin kuin psyykkisiin ongelmiinsa, ja on syytä arvostaa sitä ammattiapua, mitä on saatavilla.

Seurakunnassa tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitä Jumala on lahjoittanut meille Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala tekee meissä omaa murtavaa työtään, jotta hänen sanansa ja Henkensä voisivat vaikuttaa meissä hyviä asioita kuten syntien tunnustamisen ja anteeksiannon vastaanottamisen, Kristukseen juurtumista ja Hengen hedelmää, myös lähimmäisen avun tarpeen näkemistä. Voimme olla hyvällä tavalla särjettyjä ja murtuneita, kun Jumala on saanut meidät omikseen, tehnyt eläviksi.

Kun Jumala tekee meidät eläviksi Kristuksessa, meissä tapahtuu Raamatun lupaamia hyviä asioita, se on totta. Itsekin kuvaan usein runoissani sitä, mitä koen saaneeni Jumalan yhteydessä. Silti se tieto, että meitä ei hylätä huonoissa tunteissamme ja rikkinäisyydessämme, on äärettömän kallis.

Kun ikää tulee lisää, tulee monenlaista vaivaa, ja huomaa itsessään samoja vikoja kuin ennenkin, joskus jopa saman kaltaisia ahdistuksia ja mielialan vaihteluita. Lohtua kuitenkin löytyy, kuten runossani kuvaan:

Hänen haavoissaan
Sinä et vaatinut terveyttä.
Kovia ovat ihmisen ohjelmat
ja yritykset itse parantua.
Nyt olen löytänyt oikean tien.
Särkynyttä, murtunutta vahvistat.
Yhä heikkoa ja sairasta hoidat.
Suitsevaista kynttilänsydäntä
et käy koskaan sammuttamaan,
vaan suojaat tuulia vastaan.
Sanot: ”Lohduta rakkaitani
sillä lohdutuksella mitä saat.”
Olemme vieraantuneet heikkoudelle.
 Ja juuri kipujen keskelle
lähetit oman Poikasi ristille.
Hänen haavoissaan on parannus.
Rangaistuksen otit jo pois.
Rauhasi ja leposi lahjoitit.
Rakkautesi virtaa ja hoitaa.

Katson usein rantaheiniä ja kaisloja. Välillä ne ovat terhakkaasti pystyssä, toisinaan pisaroilla nuokuksissaan. Ehkä sinä myös olet huomannut tämän. Ne kuvastavat jotenkin ihmisen vaihtelevia tunteita.

Aloitin äänitykseni istuen rannassa. Siellä syntyi luonnon rauhassa puheeni, vaikka jouduinkin äänittämään sen sisällä, kun luodon naurulokit innostuivat kirkumaan. Pienikin rauhoittumisen hetki voi olla merkitsevä, vaikka sen jälkeen olisi kuinka paljon ajan levottomuutta, meteliä ja ”kirkunaa” ympärillä. Ehdimme saada usein pienessä hetkessä yllättävän paljon sisällemme hyviä asioita.

”Eheytymistä” tapahtuu usein luontevalla tavalla Jumalan yhteydessä eläen. Minulla on se tunne, että kyseessä on silti salaisuus, jota on vaikea määritellä. Jumala on Henkensä kautta meissä. Hän käyttää myös niitä lahjoja, joita olemme saaneet jo synnyinlahjoina tai joiden kehittämiseen olemme kokeneet erityistä halua. Raamatun sanalla on tässä suuri merkitys, myös seurakunnalla tai yleisemmin muilla ihmisillä. Kuulumme yhteen ja palvelemme toisiamme, ja samalla saamme itse siunausta osaksemme. On myös hyvä muistaa anteeksiannon merkitys, koska Raamatussa kehotetaan tähän.

Jeesukseen katsominen on tärkeintä, sitä kautta muu avautuu aikanaan ja tavallaan. Pysytään Jeesuksessa, hänessä on kaikki. Hän on lohdutuksemme koko elämämme matkalla. Ceta

https://youtu.be/cXrULYEdfng