Tämä pienoisakvarelli ei taida olla ensimmäistä kertaa Armo kantaa -nettilehtisessä. Itse kaivan kuvan aina välillä esille ja mietin mitä minulla on Jeesuksessa tai mitä minulle on lahjoitettu hänen kauttaan. Ylistyshetki se on tämäkin! Kiitollisuuden tuomaa iloa! Alla lainaus 125 vuoden takaa. Ceta
Kirje heprealaisille, Adolf Shapir, WSOY 1899 s.44
Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen elämän leipä. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Minä olen tie, totuus ja elämä. Minä annan jokaiselle, joka minun tyköni tulee, levon ja elävää vettä.” Ja näin, rakkaat ystävät, me saavumme tuohon ihmeelliseen totuuteen, että Jeesus, Jumalan Poika, ei ainoastaan julista meille Isän ilmoitusta, vaan on itse tuo Isän ilmoitus. Kaikki mitä Jumalalla on meille sanottavaa, sisältyy sanaan Jeesus. Kaikki Jumalan ajatukset, lahjat, lupaukset ja päätökset ovat ruumiillistuneet Jeesuksessa. Hän on valkeus, rauha, elämä, tie ja päämäärä.
Ja tämä vie meitä vielä korkeammalle. Miten voi sama olla samalla kertaa ilmoitus ja lahja? Sen tähden, että Jeesus on Jumalan Sana. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se Sana.” Kuinka käsittämätön ja likeinen onkaan yhteys, kuinka syvä ja olennainen suhde Jumalan Pojan ja Jumalan ilmestysten välillä hänessä ja Raamatussa! Kristus, Poika, on todellinen, olennainen, iankaikkinen sana, jonka kautta maailmat ovat luodut, joka kaikki kannattaa, jonka kautta Jumala puhuu meille ja ilmoittaa pelastavan rakkautensa. Kristus on kirjoitetun sanan Sana, Raamatun ydin ja henki, keskus ja elämä; ja Sanana hän elähyttää ja siunaa meitä iankaikkisella siunauksella.