s.107 Lyhennelmä:
Valitusvirret. 3:26
Raamatussa Jumalan isällinen hyvyys on kuvattu meille sellaiseksi, että tulimmepa hänen tykönsä vaikka missä tilassa tahansa, me voimme turvallisesti luottaa siihen, että hän ei meitä hylkää, vaan antaa meille armossansa sen siunauksen, minkä hän kaikkitietävänä näkee meidän tarvitsevan. ”Herran silmät katsovat häntä pelkääviä, jotka hänen armoansa odottavat.”
Kun vaarat meitä uhkaavat, kun olomme ja elomme käy pimeäksi ja asemamme ajallisissa asioissa ja hengellisessä kehityksessämme näyttää peräti toivottomalta, jää jäljelle kuitenkin varmuus: Herran silmä näkee minut; hän tuntee vaikeuteni ja hyvänä isänä kantaa sekä minut itseni että minun kuormani. Ja vaikka apu viipyisikin, ja me joutuisimme odottamaan, niin saamme olla varmat siitä, että ”ajallansa” Herran lupaukset aina toteutuvat. Hän kyllä tietää, milloin sydämemme ovat kypsyneet siunausta saamaan.
Joka Herraa odottaa, hän ei itse asiassa milloinkaan häpeään joudu. Varmasti saamme kerran riemuita hänen avustansa. Herraa odottavaiset saavat uuden voiman, he perivät maan.