Iloitkaa!
———————————————–
Olemme taas keväässä. Se tuo iloa mieleen, valo voittaa pimeän, luonto herää eloon.
Paavali kehottaa kirjeessään filippiläisille: Fil.4:4 Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon: iloitkaa!
On tullut mieleeni, että uskovan ihmisen ilo on kuin siemen tai juurakko maan alla pimeässä. Joinain aikoina emme sitä koe. Mutta se on olemassa, ja itää ja versoo maan pinnalle valoa kohti,kuin kasvi keväällä, kun sen aika on.
Raamatussa on satoja jakeita, joissa sanat ”ilo” ja ”riemu” ovat eri muodoissaan. Esim. psalmeissa niitä on enemmän kuin esimerkiksi sanoja ”murhe” ja ”ahdistus”. Niiden kirjoittajat rukoilevat Jumalaa, kuvailevat murheitaan ja ahdistustaan, ahdinkoaan, mutta myös hyvin voimakkaasti iloa ja riemua, saadessaan kokea niissä ja niiden keskelläkin Jumalan avun. Seuraava Daavidin psalmin jae on tullut minua monta kertaa hyvin lähelle:
Ps.31:8 Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset, —-
Ilo Herrassa on iloa siitä, että on päässyt Jumalan yhteyteen, pelastuksen iloa, iloa syntien sovituksesta Jeesuksen veren kautta, iloa vapaudesta kuoleman vallasta. Koen iloa siitä, että Jumala huolehtii minusta, saan myös turvan ja lohdutuksen Jumalan läheisyydessä. Hän kuulee rukoukseni, vastaa ajallaan ja Hän, kuten Daavid sanoi: – tuntee sieluni ahdistukset.
Meillä on lupaus iankaikkisesta elämästä, ja silloin myös toivo siitä. Silloin ei ole enää murhetta eikä ahdinkoa. Kun tämän kaiken on saanut uskoa ja kokea, ilo ei katoa, vaikka se olisi joskus syvällä sisimmässä, kuin maan alla.
Joskus joudumme odottamaan Jumalan vastausta. Koorahilaisten psalmissa kirjoittaja kehottaa itseään:
43:5 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.
Ilo on Jumalan lahja, uskon yhteydessä. Jeesus lupasi opetuslapsilleen oman rauhansa ja ilonsa, kun Hän oli viimeistä kertaa aterialla heidän kanssaan. Ilosta Hän sanoi näin rukoillessaan Jumalaa, Isäänsä:
Joh. 17:13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä – (opetuslapsilla) – olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
Jeesus puhui heille paljon lohdutuksen, toivon ja rohkaisun sanoja ja kertoi Jumalan valtakunnasta, iankaikkisesta elämästä. Hän puhui opetuslapsilleen, ja silloin myös minulle, ja meille, että sydämessämme olisi ilo Hänen sanoistaan ja lupauksistaan.
Ja Daavid kirjoittaa näin psalmissaan:
70: 5 Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: ”Ylistetty olkoon Jumala!”
On syytä iloon. Jumala, Isä ei koskaan hylkää meitä, Hän kuulee rukouksemme, ja antaa apunsa oikeaan aikaan. Ja ilo nousee sydämestämme, kuin ensimmäiset kukkaset keväällä maan pinnalle. Nekin kääntävät kasvonsa kohti valoa kuten me kohti Jeesusta. Hän on maailman Valkeus. Joh.8:12
Lupaus
Iloitse sydämeni ja riemuitse,
jätä murhe taaksesi,
laske taakka harteiltasi!
Puhkea kiitoslauluihin,
kuuntele ja katso,
jo linnut visertävät,
kukat ovat auenneet,
yhä valoisammaksi tulevat yöt,
kevät on jo tullut.
Lupaus on täyttynyt.
Kevät, – kuin armo ja lohdutus,
kuin auennut polku uuteen maahan.
Iloitse sydämeni ja riemuitse,
Jeesus voitti synnin ja kuoleman,
ristin kautta, pimeyden kautta.
Hän elää, hauta aukeni
– kirkkauden aamunkoitto,
riemun päivä, armon päivä!
Puhkea kiitoslauluihin,
tie on auki Isän luokse,
heikolle, syntiselle, murtuneelle.
Lupaus on täyttynyt.
Iloitse sydämeni ja riemuitse,
jätä murhe taaksesi,
laske taakka harteiltasi!
Katso, edessäsi on polku
kirkkauden aamua kohti,
Laula kiitoslaulu Herralle!
Hän kulkee edelläsi,
ja iloiten saat ammentaa
vettä pelastuksen lähteistä.
Iloitse ja riemuitse!
Kuuntele ja katso,
kevät on jo tullut.
liisa