Päivän Sana
14.02.25
Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Ps. 73:21–25
Jumala kestää meidän katkeruutemme. Ajatus Jumalasta, jota ei voi katkerana tai elämän pettämänä lähestyä, on suorastaan outo. Kenen luokse elämän ja ihmisten riepottama sitten menisi ja jäisi, jos ei Jumalan? Kenen edessä katkeruutensa purkaisi, keneltä apua pyytäisi, jos Jumalan luokse saisi tulla vain ehjänä ja onnistuneena? Vaikka olisin mieletön, ymmärrystä vailla, suorastaan kuin järjetön eläin, saan silti olla Jumalani oma ja elää hänen edessään. Hän ei heitä pois, hän ei käännä selkäänsä ihmisten tavoin. Hän johdattaa kurjaakin kulkijaa ja nostaa viimein kunniaan. Siksi en lähde koskaan Jumalan luota pois. En edes silloin, kun katkeruus pyrkii ottamaan otteeseensa ja sielu on surusta sairas. Taivaassa on sittenkin Jumala, ja maan päällä hän on turvani.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Poimittu sivustolta https://sro.fi/
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra.
Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Ceta