Kaiken lohdutuksen Jumala

 

2.Kor.1: 2-4
1:2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
1:3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala
1:4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

1:5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.

Olen usein pysähtynyt kiitollisena näihin Paavalin sanoihin. Ne kertovat, minkälainen Jumala on. Alkutervehdyksessä korinttolaisille on oikeastaan sanottuna koko evankeliumi. Jumala, joka on Kaikkivaltias ja Pyhä, tuli Jeesuksessa tänne maailmaan luoksemme, pelastaakseen meidät synnin ja kuoleman vallasta. Jumala on meidän Isämme, ilman Jeesusta niin ei olisi. Hän avasi tien Jumalan yhteyteen verensä kautta.
2.Kor.5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

Kol.1:19,20 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä (Kristuksessa) asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

Saan lukea, että Jumala Jeesuksen kautta lahjoittaa minullekin armon ja rauhan. Ei vain vähän tai jonkin verran armoa, ei mitään mitattavaa, eikä vain silloin tällöin, vaan todellinen armo ja rauha ovat pysyviä, kuten Jumala itse. Vanhassa Testamentissa kerrotaan monesti, miten Israelin kansa lauloi virttä: Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. – Myös monissa psalmeissa samat sanat toistuvat. Psalmissa 136 ne ovat jokaisessa jakeessa, joita siinä on 26.
Apostoli Johannes kirjoittaa Jeesuksesta:

Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. (Joh.1:16-17)

Paavali käyttää usein sanaa ”kaikki”. 2. Kor 1. luvun jakeissa 3-4 se onkin kolme kertaa eri muodoissaan. Sana ”kaikki” toistuu muutenkin usein Raamatussa, myös joissain edellä lainaamissani jakeissa. Apostolien kirjeissä toistuvat myös sanat ”kerta kaikkiaan”. Jumala valmisti pelastuksen kaikille. Se tapahtui kerta kaikkiaan, lopullisesti. ”Se on täytetty”, sanoi Jeesus ristillä. Kun otamme Hänet vastaan, elämme uskon kautta jo nyt Hänen valtakunnassaan sovitettuina ja olemme matkalla perille Isän luokse, kukin omaa polkuamme kukien. Gal. 3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali kirjoittaa: 2.Kor.1:3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala –

Korinttolaiset, sekä myös Paavali itse, joutuivat kärsimään uskonsa tähden. Paavali rohkaisee heitä ja kirjoittaa, että vaikka he kärsivät paljon, ja monin tavoin, Jumalan lohdutus tulee heidän osakseen myös runsaana. Jeesus oli täynnä laupeutta ollessaan maan päällä, kuten luemme evankeliumeista, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumala ei muutu. Hän on kanssamme Jeesuksessa, Pyhän Hengen kautta, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala.

Hän lohduttaa myös meitä kaikessa ahdistuksessamme, myös minua. Siihen haluan luottaa. Ei ole niin pientä tai suurta murhetta, vaivaa, väsymystä, tai kärsimystä uskovana, ei mitään, etteikö Hänen lohdutuksensa tulisi osakseni. Ei ole niin vaikeaa polkua, etteikö Hän johdattaisi eteenpäin niinkuin Paimen lampaitaan. Hän näkee ja tietää kaiken, mitä elämässäni tapahtuu, huolehtii, varjelee, tukee ja rohkaisee.

Paavali jatkaa: 2.Kor.1:4 – joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Usein ajattelen ja toivon, että ahdistus, mikä ja millainen se onkaan, lievenisi, katoaisi, pääsisin sitä pakoon. Ja yhä uudelleen olen saanut oppia, että Isä, laupeuden Isä, kaiken lohdutuksen Jumala, tulee juuri siinä lähelleni. En sitä aina inhimillisesti koe, tai tunne, mutta Hän ajallaan antaa rauhansa, ja vahvistaa koetuksissa. Väsyneenä saan levätä, ja odottaa Hänen vastaustaan avunpyyntöihini.

Monesti löydän tai luen, tai kuulen jonkun lukevan lohduttavia sanoja Raamatusta. Joku saattaa kertoa minulle kokeneensa henkilökohtaisesti Jumalan lohdutusta. Se rohkaisee. Saan uskallusta mennä eteenpäin, ahdistuksesta huolimatta, joskus vain vähän kerrallaan.

Saan jättää murheeni Jumalalle, voimat alkavat palautua. Katse alkaa kääntyä kohti valoa, Jumalan kirkkautta, Herraa Jeesusta, iankaikkista elämää, ja ihmeekseni löydän vähitellen myös ilon pisaroita sydämestäni. Jeesus sanoi oppilailleen: Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi (Joh. 15:11). Ilo on Hänen iloaan, se ei katoa.

Olemme Jumalan rakkaita lapsia, Jeesuksen, Hyvän Paimenen lampaita Hänen laumassaan. Kun yksi heistä saa lohdutusta, saavat toisetkin sitä osakseen. Saamme jakaa kuin ravitsevaa leipää ja virvoittavaa vettä toistemme kanssa. Korinttolaiset saivat ahdingoissa tukea ja lohdutusta toisiltaan.

Ahdistus on meille kaikille tuttua, siitä emme pääse eroon. Se on tosiasia tässä maailmassa. Jokaisella on oma kuormansa kannettavanaan, jokainen kulkee polkuaan erilaisissa maisemissa, aurinkoisina, sekä välillä hyvin pilvisinäkin päivinä, Ahdistus on yksi aihe myös Raamatussa sen alusta loppuun, mutta niin on myös Jumalan apu ja läheisyys. Jumala on laupeuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala, kaikkinaisessa ahdistuksessa.

Jeesus sanoikin oppilailleen: Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” – Johtuu ahdistus mistä tahansa, Hän on kanssamme koko ajan.

Paavali kirjoittaa: Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. (Gal.6:2)

Kun kannamme toisen kuormaa, meidän on mentävä lähelle, kantamaan sitä yhdessä, Välitämme siten eteenpäin Jumalan rakkautta, laupeutta, ja lohdutusta, Joskus vain rinnalla kulkeminen, tai lepääminen hiljaa yhdessä, muutama sana, keventää toisen kuormaa. Jatketaan matkaa, kun jaksamme. Lähellä oleminen on jo lohdutusta, sitä mitä itse olemme kokeneet lähellä Jumalaa.

Vielä uudestaan nämä jakeet:
2.Kor.1:3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala
1:4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme –
Monissa psalmeissa on rukousta Jumalan puoleen juuri ahdistuksen keskellä. Daavid varsinkin huokailee ahdistuneena, tuskastuneenakin, kärsimättömänä, kyselevänä, pelokkaana myös, mutta myös kokee saavansa Jumalalta avun juuri siinä, Hän kertoo:
Ps.118:5 Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan.
Monesti olen yrittänyt sanoa itselleni, kuten Daavid:

Ps.42:6 Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

Myös monesti olen saanut kokea näin, ja saan taas ymmärtää, että Jumala on todella laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala. Hän ei minua hylkää. Hän kuulee aina rukoukseni, näkee hätäni, murheeni, kaiken avuttomuutenikin. Hän vastaa ja tulee avukseni. Niin Daavid luottaa, ja niin haluan luottaa minäkin.
liisa