Markus 5:25–27
Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut. Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa.
Tähän tekstiin liittyy voimakas ja syvällinen muisto. Kuusi vuotta sitten, v. 2018, olin ensimmäistä kertaa Israelissa. Sain liittyä Pälkäneen seurakunnan matkaseurueeseen. Jossain vaiheessa matkaa vietimme ehtoollista Magdalan kaupungissa. Jonkun rakennuksen alakerrassa oli kirkko. Alttaritauluna oli kuva juuri tuosta tekstistä. Naisen sormi koskettaa Jeesuksen viittaa. Pastorit Jari ja Juha K pitivät sellaisen lyhennetyn messun. Se kesti noin puoli tuntia. Laulettiin virsiä, rukoiltiin, mentiin ehtoolliskaavan mukaan. Erikoista oli se, että kyynelehdin koko messun ajan. En osaa oikein selittää, mistä se johtui, mutta koin valtavaa pyhyyden kosketusta. Jumalan armollisuus kuvastui siinä alttaritaulussa. Syntinen, saastainen ja sairas sai kokea Pyhän Jumalan armon. Samaistuin tuohon naiseen, sain olla armosta osallinen. Ehkä sain olla hetken kirkastusvuorella.
Palataan vielä tekstiin. Jeesus oli tämän sairaan naisen viimeinen toivo. Rahat ja omaisuus oli mennyt lääkäreiden palkkioihin ja tila heikentynyt. Ehkä mekin olemme tuhlanneet rahojamme väärän avun perässä? ”Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen, hän ajatteli. Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa.” (jae 28) Mitä Jeesus vastasi tälle naiselle: ”Uskosi on sinut parantanut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.” (jae 34)
Uskohan on suhde Jeesukseen, siis sitä, että Jeesus asuu meidän sydämessämme. Usko on turvautumista ja luottamusta Jumalaan myrskyjen keskellä. Se on sen ymmärtämistä, että olemme täysin, siis täysin riippuvaisia Jumalasta. Jumalan täytyy välillä muistuttaa meitä tästä riippuvuudesta. Hän tyhjentää meitä itsestämme, että Hän voi täyttää meidät itsellään. Vastoinkäymiset, sairaudet, ihmissuhdehuolet ja monet muut asiat tyhjentävät meitä. Naisen ja Jeesuksen välille oli syntynyt tämä uskon suhde. Kipujen mies, sairauden tuttava kantoi naisen hemofilian ristin puulle, otti sen taakakseen itselleen.
Mutta Jeesus kantoi Golgatan ristillä vielä enemmän kuin sairautemme, hän kantoi syntimme. Herra pani kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen, kuten profeetta Jesaja kirjoittaa. Jeesuksen veri vuoti aikanaan tämän parantuneen naisen puolesta. Niin se on vuotanut meidänkin puolestamme. Syntimme on sovitettu. Olemme lunastettuja eli vapaaksi ostettuja, kuten Jesaja 51:11 sanoo: ”Herran vapaaksi ostamat palaavat ja saapuva riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.” Saamme olla Jumalan lapsia Jeesuksen tähden.
Tässä maailman ajassa tapahtuu kaikenlaista, mutta Jobin tavoin voimme sanoa: ”Minä tiedän lunastajani elävän. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” Kaikki elämämme asiat, kaikki maailman asiat ovat Jumalan käsissä. Ei siis hätää, vaikka välillä myrskyää. Immanuel, Jumala on kanssamme.
Vielä yksi asia. Miten evankeliumin nainen osasi tulla Jeesuksen luo? Teksti kertoo, että hän oli kuullut Jeesuksesta. Joku oli siis kertonut hänelle Vapahtajasta. Eikös niin, että mekin voimme olla se joku.
Pekka Tyni