”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle” (Gal. 6:14).
Paavalin elämä oli kiinteästi sidottu ristiin. Korinttilaisten keskuudessa hän ei tahtonut tietää muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna. Galatalaisille hän kirjoittaa, että risti on hänen ainoa kerskauksensa. Risti oli aina hänen elämänsä keskuksessa. Se oli hänen voimanlähteensä.
Miten tämä on ymmärrettävissä?
Ehkä ymmärrämme sen parhaiten, kun ajattelemme, että juuri ristin juurella oli armoistuin. Ollessaan sidottuna ristiinnaulittuna oli Paavali sidottuna armoistuimeen. Ristin veri oli ottanut pois koko maailman synnin ja myöskin hänen syntinsä. Tämä oli Jumalan aivoituksessa tapahtunut jo paljon ennen hänen syntymäänsä. Sinä Golgatan suurena sovituspäivänä, kun koko maailman synti otettiin pois, otettiin synnin tuomio pois koko ihmiskunnan päältä ja siis myöskin Paavalin päältä.
Hänen raivotessaan kristittyjä vastaan oli hän koko ajan tämän ristin armon alla. Sen hän tuli tosin vasta myöhemmin ymmärtämään. Mutta tämän ymmärtäessään ymmärsikin hän ristin syvimmän salaisuuden. Ja ristin syvin salaisuus on se, että Herra on armahtanut koko maailmaa oman itsensä tähden jo paljon ennen kuin yksikään ihminen on katunut syntejänsä ja tehnyt parannuksen.
Tämä maailma on luotu ristin varjoon. Ristin sovitus on Jumalan aivoituksessa yhtä vanha kuin maailman luominen. Tämä merkitsee, että ristin juurella on ollut armoistuin alusta asti, vaikka ihmiset eivät sitä ole tietäneet. Juuri tämän ymmärtäminen vetää meidät ristin juurelle.
Risti merkitsee syntien anteeksiantamusta. Risti merkitsee puhdistusta Karitsan veressä. Risti merkitsee vapautusta synnin tuomiosta ja vallasta. Risti merkitsee pyhitystä Jeesuksen Kristuksen omaksi.
Siksi risti on kuin rajapaalu kaiken entisen, synnin vallan, maailman sekä Jumalan valtakunnan välillä. Ristillä on kaikki tämä entinen ristiinnaulittu, jopa Paavali sanoo, että hän itsekin on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Näin ollen risti merkitsee mitä suurinta vapautustuomiota, sillä ”niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, ei ole mitään kadotustuomiota”. Kadotustuomio otettiin pois juuri ristillä.
Onko tämä ristin salaisuus selvinnyt sinullekin? Onko kadotustuomio otettu pois sinunkin tunnoltasi? Voitko sinä uskoa, että samalla, kun sinä itsessäsi olet tuomittu ja kadotettu syntinen, olet sinä Kristuksessa vanhurskas ja pyhä? Tässä piilee kaiken kristillisyyden salaisuus. Ken tämän oikein ymmärtää, hän ymmärtää oikein kristinuskon syvimmän totuuden.
Meidän luterilaisen kristillisyyden näkemyksemme suurin totuus on olla joka hetki Kristuksessa täydellisesti vanhurskautettu, ilman mitään omaa ansiota ja mahdollisuutta, vain Hänen sulasta laupeudestaan. Ja joka tähän oikein eläytyy, hän voi joka päivä aamusta iltaan saakka iloita Jumalan elävästä armosta.
Herra, minä en voi kyllin kiittää Sinua siitä, että Sinä olet minutkin vanhurskauttanut sulasta armosta Kristuksen veren tähden, ja että tämä vanhurskauden puku, mihin minut kerran puettiin, saa olla muuttumattomana pukunani läpi koko elämäni.
(Olen muokannut ja lisännyt väliotsakkeita ja vahvistanut joitain lauseita Muroman tekstissä. Suurin muutos tuli loppuun, joka oli kirjassa näin: ”Herra, minä en voi kyllin kiittää Sinua siitä, että Sinä olet minutkin vanhurskauttanut sulasta armosta Kristuksen veren tähden, ja että tämä vanhurskauden puku, mihin minut kerran puettiin, saa olla muuttumattomana pukunani läpi koko elämän, jos vain olen valmis joka hetki uuteen parannukseen”. Jätin pilkun jälkeiset sanat pois ja lisäsin eteen otsakkeen Tahdon elää aralla tunnolla Jumalan lapsena ja kiitän. En tiedä, oliko ratkaisuni oikea. Ceta)