Toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät
Ps.119:41 Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen—
—————
Ps.119:81-82 Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni. Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: ”Milloin lohdutat minua?”
—————
Väsyttää, vaellus on raskasta, ja kyselen aivan samaa, mitä tämän psalmin kirjoittaja. On kuin kulkisin synkässä metsässä, ja taivas olisi pilvessä, ja olisin yksin. Polkua ei näy. Olenko eksynyt ja suunta kadonnut? Miksi Jumalan apu viipyy?
Olen rauhaton, epätietoinen, pelokaskin. On kärsimystä, huolta, koen itseni epäonnistuneeksi, syntiseksi. Ilo on vaihtunut murheeseen. Syvällä sisimmässäni on kuitenkin toivo siitä, että Jumala auttaisi ja lohduttaisi. Saisin levätä, iloita rauhasta ja Hänen läheisyydestään. Hänen puoleensa minäkin käännyn ja huokaan: ”Milloin lohdutat minua?”
Psalmin kirjoittaja panee toivonsa Jumalan sanaan. Raamatun alusta loppuun asti kerrotaan, miten Jumalaan uskovat, Häneen turvautuvat ihmiset toivovat Hänen lupaustensa täyttymistä. Toivo tarttuu niihin, Hänen sanaansa, ja odottaa.
—————
Valit.3:24-26 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sen tähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Valitusvirsien kirjoittaja on syvässä murheessa ja ahdingossa. Mutta hän suuntaa ajatuksensa hyvään Jumalaan, joka on armollinen, joka myös tukee ja vahvistaa niitä, jotka väsyvät vaikeaa polkua kulkiessaan.
Hän sai myös kokea, miten Jumala oli ollut hänen vierellään ahdistuksessa, se lohdutti ja rohkaisi häntä. Hän puhuu Herralle:
Valit.3:57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: ”Älä pelkää”.
———————-
Pilvet hajoavat, valonsäde osuu polkuun. Se ei olekaan kadonnut, ja suunta on oikea suunta, se vie kotiin. En olekaan yksin, Jumala on kanssani. Ei tarvitse pelätä. Saan rauhan, ja tulen lohdutetuksi. Ilo täyttää sydämeni. Iloitsen psalminkirjoittajan kanssa:
Ps.94:18-19 Kun minä ajattelen: ”Minun jalkani horjuu”, niin sinun armosi, Herra, minua tukee. Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahduttaa minun sieluni.
Saan luottaa siihen, että vaikka tuntuisi kuin pimeässä vaeltaisin, Jumala, Isäni, on lähellä. Hän kuulee huutoni, ja tulee avukseni. Voin jättää Hänelle murheenikin.
———————-
Paavali kehottaa:
Room. 12:12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
Uskovan ihmisen sydämessä oleva toivo kohdistuu lopulta siihen lupaukseen, että pääsemme kerran Jeesuksen luokse kirkkauteen. Sinne Hän on luvannut meidät johdattaa. Saamme iloita jo nyt lohdutuksessa ja toivossa, jotka olemme lahjaksi saaneet.
2.Tess.2:16-17 Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.
—————
Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä.. Hän kulki itse ihmisenä tämän maailman läpi, kärsi ja oli kiusattu, Hän voi kärsiviä ja kiusattuja auttaa. Hän sovitti syntimme ristinkuolemallaan.
Room.5:1-2 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
—————
Taas saan jatkaa matkaa. Murhe on vaihtunut iloon. Polku kotiin on edessäni. Saan iloita Jumalan lupauksista. Saan katsoa Jeesukseen. Hän tuntee tien. Hän kulkee edelläni, en eksy. Pilvet väistyvät, kun aika on. Hän sanoo: Älä pelkää! Ja jos väsyn, Hän tukee minua. Hän tietää, mitä jaksan. Ja saan levätä hetken Hänen lähellään.
Ps.130:5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
Kirjoitus ja kuva, liisa