Tahdon
Sylissäsi,
kuin säikähtänyt lapsi,
emostaan eksynyt karitsa,
tahdon olla,
Isäni, Paimeneni,
– pimeässä, kylmässä harhaileva lapsi,
kotipolun kadottanut,
jalkansa loukannut karitsa,
liian kauaksi juossut –
sylissäsi
tyyntyy nyyhkytys,
kipu laantuu.
Isäni, Paimeneni,
et hylkää,
etsit ja kutsut,
kunnes kuulen äänesi,
ja taas tahdon olla lähelläsi,
armosi ympäröimänä,
autuaana, pelastettuna,
kotipolulla,
laumassasi.
Tahdon.
liisa
Isä, tulen eteesi
Tänään tulen eteesi
arkana, uupuneena,
Sinä Pyhä, Kaikkivaltias Jumala.
Kumarrun eteesi, minä, ihminen,
tomusta tehty, kuin katoava,
syksyllä lakastuva ruoho.
Minä kurotan Sinua kohti
pimeyden maasta.
Etsin ja kaipaan Sinua,
minä haluan kuulla Sinun äänesi,
Sinä Korkein,
Sinä Pyhä ainoa Jumala,
Sinä, Isäni.
Ja Sinä otat minut syliisi,
väkeville käsivarsillesi,
Kristuksen tähden.
Annoit Jeesuksen, ainoan Poikasi,
– poissa on synti
ja kuolema.
Sinun iankaikkinen
armosi ympäröi minut.
”Minä nostan, kannan ja pelastan.”
– niin olet luvannut.
Iloni nousee kuin
keväällä tulviva virta,
saan olla Sinun lapsesi,
olen Sinun!
kiitän Sinua, Jeesus, Vapahtajani!
———————-
liisa
Jesaja: 46:4 Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.