—————————-
Lueskelen psalmia 23, tuttua Daavidin virttä, Paimenpsalmia. Niin monesti se on luettu tai kuultu, niin monta kertaa on saatu siitä lohdutusta. Usein kuin pääaiheeksi laulussa nousee kuva vihreistä niityistä ja virvoittavista vesistä. Ja juuri se rohkaiseekin usein minua, antaa toivoa. Paimen vie väsyneen lampaan lepäämään, ja saamaan ravintoa ja vettä.
Matt. 11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Sanat ”niityt” ja ”vedet” ovat monikossa (jae 2). Daavid on koko ajan vaeltamassa eteenpäin Paimenen laumassa, niin hän kokee. Lepopaikasta lähdetään taas liikkeelle. Herra on hänen Paimenensa, joka johdattaa häntä.
Paimen vie lampaitaan päämäärää kohti, tai ehkä uusille laitumille. Herra on myös minun Paimeneni. Siihen saan luottaa. Hän tuntee nimeni, Hän kutsuu minua, ja minä kuulen, ja tunnen Hänen äänensä, ja seuraan Häntä.
Matkan varrella välillä toivon pääseväni taas sille niitylle, sen veden ääreen, tutulle lepopaikalle, jossa muistan saaneeni taas uusia voimia. Jospa pian Paimen johdattaisi minut sinne.
Vaeltaminen väsyttää, on monenlaisia maastoja ja polkuja. Jotkut ovat tuttuja, jotkut aivan tuntemattomia, outoja, joita arastelen. Onko suunta varmasti oikea? Olenko huomaamattani joutunutkin tielle, joka ei viekään päämäärään? Onko Paimen jättänyt minut yksin? En välillä näe Häntä.
23:3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Hän, Jeesus, on Herra ja Vapahtaja, Hänen nimensä on myös Immanuel, ”Jumala kanssamme”. Sen nimensä tähden Hän ei minua hylkää. Hän kulkee edellä, vierellänikin. Oikeaa tietä Hän johdattaa, ja Hän virvoittaa sieluni, Sanallaan ja Hengellään. Lammas saa levätä juuri oikeaan aikaan, juuri kun ei jaksaisi enää yhtään vaeltaa.
Matt. 1:23 ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.
Huomaan, että Psalmin alussa Daavid kertoilee, kuin minullekin, miten Herra pitää Hänestä huolta: ”Ei minulta mitään puutu”. Hän kuin vakuuttaa, että siihen minäkin saan luottaa. En eksy, enkä väsy aivan uuvuksiin. Herra on minunkin Paimeneni, ja Hän huolehtii myös minusta. Jos joudun sivuteille, Hän ohjaa minut taas oikealla tielle. Ja Hän myös ohjaa minua oikeaa tietä eteenpäin.
23:4 – en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Valottomat, varjoisat laaksot kuuluvat myös vaellukseen, niitä emme voi välttää. Joissain muissa tämän psalmin raamatunkäännöksissä pimeä laakso kuvataan kuoleman varjon laaksoksi. Alkukielen sana voidaan kääntää tämän lisäksi myös syvimmän pimeyden laaksoksi, myös vaaraksi. Joskus koen todella olevani laaksossa, jossa valo katoaa, elämä on harmaata, mieltä masentaa, ahdistus puristaa.
Siellä en yksin osaa, en edes aina näe, kulkea eteenpäin, en myöskään huomaisi vaaraa, mutta minun ei tarvitsisi pelätä mitään pahaa. Minäkin saan puhua Paimenelle, kun tämän tiedän ja muistan. Kuin tavallaan kysyisin Häneltä, varmistaisin, että olethan, Paimeneni, vielä sielläkin lähelläni. Muistan taas Hänen nimensä Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”. Ja muistan, että Paimenella on vitsa ja sauva.
Jesaja. 41:10 – älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.
—————
23:6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Herra ei vain varjele, ja johdata pimeidenkin laaksojen kautta, vaan valmistaa juhlapöydän. Eikä Hän valmista sitä minne tahansa paikkaan, vaan Daavidin vihollisten silmien eteen. Olen aina iloinnut näistä jakeista. Vihollinen näkee iloni, mutta ei voi tehdä mitään. Vihollinen on voitettu. Se on riisuttu aseista. Pöytä on valossa, pimeys on karkotettu, se ei voi tulla valoon, Herra on kanssani. Vaikka kuljemme kuin vihollisalueen läpi, saamme kuitenkin pysähtyä rauhassa syömään.
Saan kiittää Jumalaa, Isää, (Kol.1:13)—Häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
Jeesus kuoli ristillä ja voitti synnin ja kuoleman vallan, sekä sielunvihollisen, joka myös syytöksineen pyrkii kiusaamaan meitä. Synnit on annettu anteeksi, sovitettu Jeesuksen veren kautta. Jeesus nousi kuolleista, että mekin saisimme elää iankaikkisesti Hänen kanssaan.
Saamme aterioida Herran kanssa. Olemme siirtyneet uskon kautta jo nyt Jumalan valtakuntaan. Öljy Raamatussa on ymmärtääkseni tulkittu Pyhän Hengen vertauskuvaksi. Ajattelen, että täysi, ylitsevuotava malja kuvaa kaikkea sitä hyvyyttä, armoa, rakkautta ja huolenpitoa, jonka olemme saaneet lahjaksi, ja saamme edelleen joka päivä, Isältä Jumalalta Jeesuksen kautta.
Jumalan hyvyys ja laupeus seuraavat minuakin kaiken elinaikani. Saan elää armon alla, armon kantamana, päivieni loppuun saakka.
Haluan vielä lopuksi lukea Psalmin 100. Siitä ei kerrota, kuka sen on kirjoittanut, ehkä tämäkin on Daavidin virsi? Olemme yhdessä lampaita Herran laitumella, olemme Hänen. Meiltä ei puutu mitään Hänen lähellään. Iankaikkisesti pysyy Hänen armonsa, on elämässämme minkälaisia polkuja ja vaiheita tahansa. Väsyneinä ja taakkojenkin alla saamme luottaa, että Hän varmasti johdattaa meitä päivä päivältä eteenpäin oikeaa tietä. Hän myös tietää, milloin tarvitsemme lepoa. Siitä saamme, minäkin saan, Häntä kiittää.
100:5 Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
liisa